Kamera- ja objektiivivalmistajat

Valokuvaajat ovat aina halunneet mitata filmille tulevan valon määrää. Aikaisemmin käytettiin optisia valotusmittareita, joissa kuvattavaa kohdetta katsellaan harmaan kalvon läpi ja verrataan asteikkokalvoon. Näin saadaan jonkinlainen arvo, joka siirretään kameran säätöihin. Vertailumittarit eivät olleet riittävän luotettavia, koska kuvaajan silmä mukautuu vaihteleviin valo-olosuhteisiin ja lukee väärin mittaria. Koska elokuvauksessa käytettiin paljon filmiä ja tarvittiin siksi tarkkaa valotusta, kehitettiin siellä sähköisesti toimiva valotusmittari. Tällaista alettiin kaivata myös valokuvauksen käyttöön. Vuonna 1932 saksalainen Metrawatt kehitti ensimmäisen sähköisen valotusmittarinsa. Se oli vielä varsin kookas mallikappale, mutta jo v. 1933 esitteli kilpailija Gossen oman Photolux -nimisen mittarinsa. Näissä on herkkä kiertokäämimittari, jolla nähdään kennoon tulevan valon määrä. Asteikkojen avulla voidaan valon määrä lukea ja siirtää oikeat asetukset kameraan.

Ensimmäiset sähköiset valotusmittarit eivät vielä olleet kovin luotettavia: ne antoivat lähinnä suuntaa antavia lukemia, mutta olivat kuitenkin paljon varmatoimisempia kuin optiset vertailumittarit tai taulukot. Erilaisia seleenimittareita esiteltiin ennen toista maailmansotaa monta mallia. Ensimmäinen kamera, johon oli kiinteästi rakennettu oma valotusmittari, oli Zeissin Contaflex. Seleenikennomittarin ongelma oli herkkyys: mittarin kyky lukea valoa riippuu suoraan seleenikennon pinta-alasta, eikä suurikaan kenno pysty antamaan tarpeeksi virtaa hämärässä.

Valotusmittarit kehittyivät toisen maailmansodan jälkeen, niistä tuli pienempiä ja tarkempia ja niiden tarkkuus riitti myös kasvussa olevaan värikuvaukseen. Herkkyyttä lisättiin 1958 kehitetyllä CdS-mittarilla, joka on toimintaperiaatteeltaan erilainen kuin seleenikennomittari. CdS-mittareissa on kadmiumsulfidikenno, jonka vastus muuttuu siihen tulleen valon määrän mukaan. Vastusta mitataan samantyyppisellä mittarilla kuin seleenikennossakin, mutta CdS-mittari tarvitsee virtalähteen. Riittävän pieni ja tehokas virtalähde kehitettiin vasta 1950-luvun lopulla, jolloin kehitettiin elohopeaa virranantajana käyttäviä pienoisparistoja. CdS-mittareista voitiin tehdä paljon herkempiä kuin seleenikennomalleista, sillä valonvastuksen muutosta voitiin mitata hämärässäkin valossa. Jotkut CdS-mittarit antoivat lukeman vielä niinkin hämärässä, että osoittimen näyttö piti lukea taskulampulla!

http://www.petermischur.de/g312.htm

http://www.fotomuseetiosby.nu/t-expm.html http://www.oldcameras.at/beli1.htm

http://www.geocities.com/perseus_99mx/exposimetros/ext/left.html

http://www.photoethnography.com/ClassicCameras/index-frameset.html?index-

body.html.html~mainFrame

[muokkaa]

Valotustaulukot

Valotustaulukkoon asetettiin aihe, kuukausi, kellonaika, pilvisyysarvo, paikka, eli leveyspiiri ja filmin herkkyys. Näin taulukko antoi jonkinlaisen valotusarvon, jota kuvaajan piti osata soveltaa. Saatu arvo oli kuitenkin käyttökelpoinen, taulukoiden laatijoiden kokemus oli suurempi kuin useimpien kuvaajien. Erilaisia valotustaulukoita ja –kiekkoja liikkuu varsin runsaasti ja niitä tehtiin 1950-luvulle saakka. http://www.petermischur.de/g31_81.htm http://www.geocities.com/perseus_99mx/exposimetros/ext/bee.html http://www.geocities.com/perseus_99mx/exposimetros/ext/inf-meter.html

Agfa

Valotustaulukko Hinta 5:- v. 1926, 1,35 euroa. http://www.petermischur.de/g31_81.htm

[muokkaa]

Optiset valotusmittarit

Optisia valotusmittareita valmistivat monet tehtaat. Jäljelle jääneet mittarit ovat usein varsin kuluneen näköisiä, eikä sellaisia näe usein. http://www.petermischur.de/g31_96.htm

Bewi

Bewi -tehdas valmisti ensin optisia valotusmittareita, mutta oli myöhemmin eräs ensimmäisistä sähköisten valotusmittareiden valmistajista.

http://www.geocities.com/perseus_99mx/exposimetros/ext/bewi.html

”Optillinen täsmällisyyskoje valotusajan suoranaista lukemista varten.”

Zeiss

Zeiss Ikon -tehtaalle siirtyi perustajatehtaista myös erilaisten optisten valotusmittareiden ja taulukoiden valmistusta.

Diaphot

A. Podworskyn luettelo N:o 6 esittelee kyseisen mittarin lyhyesti: ” valotusajan suoranaista lukemista varten.” Diaphot oli varsin halpa, maksoi vuonna 1926 36 mk, kymmenen euroa.

http://www.lungov.com/wagner/074c.html

[muokkaa]

Valoherkällä paperilla varustetut mittarit

Joissakin mittareissa käytettiin valoherkkää paperia. Pala pantiin mittariin ja sitten valon annettiin vaikuttaa siihen. Mittarissa oli vertailuharmaa, jota katsomalla voitiin valotusaika määrittää.

[muokkaa]

Sähköiset valotusmittarit

Asahi Pentax

Asahi Pentax Spotmeter

Asahi

http://www.butkus.org/chinon/spotmeter_iii/spotmeter_iii.htm

Bertram

Bertram aloitti valotusmittareiden valmistuksen jo vuonna 1931 ja toi 1934 markkinoille Electro-Bewi -mittarin. Bertramin mittarivalikoimasta kasvoi erittäin laaja ja yhtiön tuotteita myytiin paljon Suomeen, vaikka niistä ei tullut niin suosittuja kuin kilpailija Gossenin mittareista. Jo v. 1954 mainitsee Valokuvailija-lehti N:o 6: ”Vuodesta 1949 lähtien kutsuttiin näitä laitteita nimellä ” Hersteller” (näyttäjä), ja niitä ilmestyi joka vuosi eri nimisinä: Bertram-Standard (-49), Bertram-Chronos, Bertram-Amateur (-51), Bertram-Chrostar (-52) ja Bertram-Chrolon (-53), joista viimeksimainittu oli tärinävarma, kellonmuotoinen ja mittaus-alaltaan avara.” Bertram valmisti mittareita myös alihankkijana monille kameratehtaille, Leitzille Leicameterit, Voigtländerille osaan Vito-sarjan malleista, Braunille jne. Tehdas

Bewi

Maksoi 1931 240:-. Valokuvaus 11/31 s. 3 maahantuoja Bögelund

Bewi Amateur

Bewi -sarjan halvin valotusmittari. Hinta v. 1958 3 500:-.

Bewi Piccolo

Pienikokoinen seleenimittari, joka voidaan asettaa kameran varustekenkään. Hinta v. 1966 33,80 mk.

Bewi Quick

Normaalikokoinen seleenimittari hinta v. 1966 46:-.

Bewi Super CdS

CdS-mittari, jolla voitiin mitata vähäisemmässä valossa kuin seleenimittarilla. Hinta v. 1966 89,50 mk.

Gossen

Saksalaisina tuotteina saivat Gossenin mittarit suuren suosion Suomessa: asiaa auttoi maahantuojan pysyminen samana aina mittareiden ensi-esittelystä v. 1934 aina vuoteen 1988 saakka. Gossenin mittarit olivat Suomessa eniten myytyjä erityisesti toisen maailmansodan jälkeen, jolloin mittareiden suhteellinen hinta halpeni ja kasvava valokuvaus- ja erityisesti värikuvausharrastus tarvitsivat valotusmittareita. Erityisen suosituksi nousi Sixtomat, jonka kaikkia alamalleja myytiin kymmeniätuhansia.

Leningrad

Metrawatt

Photolux

Gossen esitteli ensimmäisen valotusmittarinsa keväällä 1933. Sen nimi muutettiin jo muutamien kuukausien kuluttua Ombruxiksi. Photolux antoi valotusajat aukolle f:9 5 ja 1/500 s. välille.

[[Ombrux

Ombrux on Photoluxin kehittynyt versio, jossa pisin valotusaika 30 s., se oli edeltäjäänsä 6 kertaa herkempi ja mittasi siis myös paljon pimeämmissä olosuhteissa.

http://membres.lycos.fr/pauljans/cellule_gossen_ombrux.htm

http://www.petermischur.de/g31_91.htm

http://perso.wanadoo.fr/photolumiere/agrandissements/agrandissements%

20collection/Cellules/ombrux.htm Sixtus

Gossen käytti Sixtus nimeä monille eri mittareilleen. 1935 ” On meikäläisiltä valokuvaajilta saanut parhaan vastaanoton ja tunnustuksen.” 745:-

Sixtomat

Sixtomat on oikeastaan sarja samanlaisia, perusmallista edelleen kehitettyjä seleenikennomittareita. Sixtomat x 3 on pieni ja kätevä mittari, jossa on sekä heijastuvan että kohdistuvan valon mittaus. Lisäksi sen pohjassa on vielä saranoitu värilämpötilamittari, jossa on kaksi sarjaa neliöitä. Eri värilämpötiloissa vastaa aina kaksi ruutua toisiaan ja niiden kohdalla lukee tarvittavan suotimen tiheys. Uskomatonta kyllä, värilämpömittari todella toimii. Kohdistuvaa valoa varten kennon eteen siirretään kaihdin, muovista valmistettu raidallinen verho. Jos verhon urissa on metallisäleitä, ne kuuluvat sinne. Ne on jo tehtaalla asennettu korjaamaan verhojen materiaalivaihteluita. Sixtomat on iskunkestävä, useimmat ovat edelleenkin käyttökunnossa. Sixtomat on hienon näköinenkin, norsunluunväristä kestävää muovia oleva runko ja ihan oikealla kullalla päällystetyt metalliset reunukset ja niskaketju. Mittaan itse valotukseni tällaisella ja olen ollut viimeiset 10 vuotta tuloksiin tyytyväinen. Mittari on tehty joskus 50-luvulla, kuten minäkin, mutta on kestänyt huomattavasti paremmin kulutusta. Sixtomat maksoi v. 1954 745:-.

http://www.optiksammlung.de/Diverse/GossenSixtomat.html

http://www.kameraschaetze.de/1Kamera/Zubehoer/Be_Sixtomat.html

http://www.lungov.com/wagner/065c.html

[muokkaa]

Lunasix -sarja

Lunasix oli ensimmäinen todella herkkä valotusmittari. Se mittasi CdS-kennolla ja herkkyys riitti mittaamiseen kuunvalossa. Lunasixstä tuli todellinen myyntihitti, sen parannettuja versioita valmistetaan vieläkin. Ensimmäisessä Lunasix -mittarissa on kaksi eri painiketta, toinen kirkkaassa ja toinen hämärässä käytettäväksi. Se oli eräs ensimmäisistä CdS-mittareista, joissa mittaus tapahtuu vastuksen avulla: valomäärän muutos merkitsee eroa kennon vastuksessa ja ero muutetaan osoitinneulan liikkeeksi. Gossen esitteli Lunasixin v. 1961 ja sitä mainostettiin ensimmäisenä mittarina, jolla todella voi mitata kuunvalossa. Hinta v. -66 198:-

Mallissa Lunasix 3 painikkeet vaihtuivat keinukytkimeen, joka samalla siirtää mittausasteikkoa.

http://gbchcf.free.fr/lunasix3.htm

Lunasix on hyvä ja luotettava mittari, tosin hämärässä painiketta on pidettävä painettuna yli kaksi minuuttia oikean tuloksen saamiseksi. Kun painike vapautetaan, voi kuvaaja siirtyä valaistuun tilaan katsomaan oikean valotuksen. Lunasixia varten tuotettiin myös erilaisia lisäkkeitä: etsinlisäke ja erikoismalleja laboratorioon, mikroskooppikuvaukseen, reproamiseen, jne. Tässä on edelleen luotettava, kestävä ja tarkka mittari.

http://www.gossen-photo.de/english/foto_produkte.html?

foto_lunasix3.html,picts/navi_foto_sub_01_lunasix3.gif

Minolta

Minolta valmisti runsaasti erilaisia ammattikäyttöön suunniteltuja mittareita:

Minolta Autometer Professional

Minolta Autospot CdS

Minolta Flash meter

Minolta Color meter.

Waltz

Coronet C

Weimar

Weston

Weston Universal

Amerikkalainen Weston Electrical Instrument Corporation oli ensimmäisen toimivan valotusmittarin esittelijä 1931. Siinä oli kaksi seleenikennoa, joiden valosta sähköksi kehittämä virta mitataan ja luetaan osoittimesta.

http://www.diaxa.com/weston/

http://www.photo-gallery.dk/fotohistorie/historie_part-07.html

Weston Master

Seleenikennomittarisarja Englannista.

Weston Master II

http://www.diaxa.com/weston/westontwo.htm

http://daniel.mitchell.name/cameras/westonmtr/westonmtr.html

http://www.lungov.com/wagner/068c.html

Weston Master III

http://www.lungov.com/wagner/052c.html

Weston Master IV

Mallissa IV ulkokuori on metallinen, joten se on kestävä. Westonin vanha herkkyydensäätö, jossa kennon eteen käännetään kirkkaassa valossa levy, on säilynyt, mutta muuten on numeroita suurennettu ja yksinkertaistettu. Myös mittarin osoitin on ensimmäistä kertaa lukkiutuva, joten hämärässä mitattu valon määrä voidaan lukea valoisammassa paikassa.

Zeiss Ikon

Euroopan suurin kameratehdas Zeiss Ikon esitteli ensimmäisen oman valotusmittarinsa Helioksen v. 1934 Leipzigin kevätmessuilla. Se oli bakeliittinen ja maksoi 1937 850 mk.

Samana syksynä tehdas esitteli maailman ensimmäisen kameran, johon oli kiinteästi rakennettu valotusmittari: Contaflex TLR:n. Zeiss oli ensimmäinen tehdas, joka alkoi rakentaa kameroihinsa kiinteitä, itse valmistamiaan mittareita: 1936 Contax III, jonka mittari oli neljä kertaa Heliosta herkempi ja 1939 Super Ikonta II (6x6) sai oman mittarinsa.

http://home.t-online.de/home/tigin/camindexd.html?http://home.t-

online.de/home/tigin/zeisszu1.htm

Helios

Ikophot

890:- 1937

http://www.lungov.com/wagner/051c.html

http://www.marriottworld.com/advertising/zeiss_ikon_1961/ikophot_1961.htm

Ikophot CD

Haettu osoitteesta http://kameralaukku.com/kamerawiki/index.php/Kamera-_ja_objektiivivalmistajat

Kamera- ja objektiivivalmistajat

Kamerawiki

Sisällysluettelo