Kodak
Kamerawiki
Kuvaus
Eastman Kodak Companyn pääkonttori on Rochesterissa, New Yorkissa. Yritys toimii viidellä liiketoiminta-alueella:
· Digital & Film Imaging Systems
· Commercial Printing
· Health Imaging
· Display & Components
· Commercial Imaging
Historia
George Eastman perusti 1881 Eastman Dry Plate Companyn Henry Strongin kanssa. 1883 alkoi filmirullien tuotanto ja 1888 esiteltiin Kodak kamera, joka teki valokuvaamisen mahdolliseksi kaikille. Se on laatikko jossa on 100 kuvan rulla, kun koko rulla oli kuvattu se lähetettiin tehtaalle, jossa filmi kehitettiin ja kopioitiin ja siihen ladattiin uusi rulla. Kamera hinnoiteltiin mahdollisimman halvaksi; kamera maksoi 25$ ja uudelleen täyttö ja kuvat 10$. Yritys vaihtoi nimeä: 1884 siitä tuli Eastman Dry Plate and Film Company ja Eastman Company 1889. Kodak Camera oli menestystuote, 1896 valmistettiin jo 100 000,s kamera ja filmiä ja paperia kulutettiin 400 mailia kuukaudessa. Kameran hinta oli laskenut 5$ ja tavoitteena oli saada markkinoille vielä yksinkertaisempi ja halvempi kamera. Tuloksena oli 1900 1$ maksavan Brownien tulo myyntiin.
Eastman avasi myös myyntikonttoreita Eurooppaan, Lontooseen 1885, Pariisiin 1897 ja perustettiin myös tehtaita valmistamaan Kodak tuotteita paikallisesti. Ensimmäiseksi avattiin Englantiin tehdas 1891. http://www.kodak.com/aboutKodak/kodakHistory/kodakHistory.shtml
George Eastman
George Eastman syntyi 1854 Watervillessä, mistä perhe muutti Rochesteriin 1859, jonne hänen isänsä perusti kauppaopiston. Isän äkillisesti kuoltua perhe joutui taloudellisiin vaikeuksiin ja Georgen oli 14 vuotiaana lopetettava koulunkäyntinsä ja alettava hankkia rahaa perheelleen. Työelämänsä hän aloitti vakuutusyhtiössä juoksupoikana. Palkka ei kuitenkaan riittänyt perheen kuluihin ja hän alkoi opiskella iltaisin kirjanpitoa paremman työn saamiseksi. Hän pääsi Rochesterin Säästöpankkiin virkailijaksi ja palkkakin kolminkertaistui.
Suunnitellessaan lomamatkaa Santo Domingoon Eastman hankki valokuvausvälineistön, suuren märkälevykameran ja kaikki tarvikkeet. Lomamatkaa Eastman ei tehnyt, mutta hän innostui valokuvaamaan ja halusi tehdä siitä yksinkertaisemman ja nopeamman toimituksen. Hän tutki englantilaisia valokuvauslehtiä, joissa kerrottiin sikäläisten valokuvaajien kehittäneen gelatiinikalvot. Ne olivat valoherkkiä vielä kuivuttuaankin ja kuvaaminen saattoi tapahtua koska tahansa. Eastman alkoi kokeilla 1877; päivät hän työskenteli pankissa ja illat keittiössä omien emulsioiden kehittelyssä.
Kolmen vuoden kuluttua hän oli kehittänyt toimivan emulsion ja patentoinut sen. Lisäksi hän oli kehittänyt laitteen, jolla saattoi päällystää useita levyjä saman aikaisesti. Pian hän tajusi mitkä mahdollisuudet levyjen myynti toisille valokuvaajille tarjoaisi. Huhtikuussa 1880 hän perusti oman yrityksen, Dry Plate Companyn, Rochesteriin kuivalevyjen valmistamista ja myyntiä varten. Pian hän tajusi, paitsi valmistavansa kuivalevyjä, tekevänsä valokuvauksesta jokapäiväisen asian.
Hän koetti kehitellä emulsioilleen kevyemmän kuljetustavan kuin lasi, paperirullaa kokeiltiin, mutta paperin kuidut toistuivat häiritsevästi valmiissa valokuvissa. Hän kehitti järjestelmän jossa valotettu ja kehitetty gelatiini siirrettiin uudelle gelatiinialustalle ja lakattiin kollodiumilla, näin syntyi kestävä filmi.
Vuonna 1886 hän löysi rullafilmin ja sen kehittäjän Adam Smithin, joka oli kehittänyt idean puolalla olevasta filmistä. Idea oli Eastmanista hyvä ja hän alkoi valmistaa laatikoita joihin pakattiin filmirulla. Kamera sai nimen Kodak, Eastman kehitti nimeä sellaiseksi, että se olisi helppo lausua ja kirjoittaa kaikilla kielillä. Yhtiön nimi muutettiin Kodak Eastman Camera Companyksi 1888.
Hän huomasi kaikkien puhuvan siirtymisestä lasilevyistä filmeihin, mutta tosiasiassa vain harvan todella niin tekevän. Saadakseen liiketoimintansa kasvamaan oli saatava suuret joukot uusia kuvaajia, siksi yritys mainosti lehdissä runsaasti, Eastman suunnitteli itse kaikki mainokset. ” Painakaa nappia, me teemme loput” lause lanseerattiin 1888 Kodak Cameran esittelyn yhteydessä. Samassa yhteydessä rekisteröitiin Kodak tuotemerkiksi. Kun filmi oli kuvattu loppuun, se lähetettiin takaisin tehtaalle, joka kehitti filmin ja vedosti negatiivin kuviksi. Laatikkoon pakattiin uusi rulla ja se palautettiin kuvien mukana asiakkaalle. Kamera ja kuvat hinnoiteltiin niin halvoiksi, että jokaisella oli mahdollisuus aloittaa kuvaaminen. Kameran ostohinta oli 25§ ja kuvat ja uuden filmin sai 10§.lla. Sama liikeidea Kodakilla on ollut siitä alkaen.
Solio valokuvaustarpeiston hinnasto v. 1927 esittelee asian vanhalla, kauniilla suomenkielellä:” Kodak on aikaansaanut vallankumouksen valokuvauksen alalla. Kun valokuvaus aikaisemmin oli vaikea ja harvojen taitama, on se Kodakin ansiosta tullut helpoksi joka miehen taidoksi. Voivatpa lapsetkin ottaa todella hyviä kuvia Kodakeillaan. Saadakseen kameroilleen mahdollisimman suuren levikin, on Kodak laskenut kauppaan niitä niin halpoja, että vähävarainenkin voi ostaa sellaisen. Halvin Kodak maksaa ainoastaan 125 mk, ja tällä uskomattoman halvalla koneella voi saada täysin moitteettomia kuvia. Kodat on täten menestyksellisesti työskennellyt valokuvauksen kansanvaltaistamiseksi ja samalla tehdas on pyrkinyt yksinkertaistuttamaan sitä. Päivänvalofilmi tekee mahdolliseksi kameran lataamisen täydessä päivän valossa, joten pimeä huone on välttämätön vain ammattimiehelle. Kehittäminen, kopioiminen ja suurentaminen jätetään nykyään mieluimmin valokuvauskauppojen laboratorioille, kuten esim. Solion, jonka laboratooriota johtaa Kodakmies.”
Kodak jatkoi tutkimuksiaan lasilevyä kevyemmän pohjan löytämiseksi. Syntyi selluloidi, taipuva, kevyt ja läpinäkyvä pohja. Valonherkkä emulsio voitiin valaa filmille, joka taipui rullaksi ja sen saattoi suojata paperiliuskalla. Näin kuvaajalle tuli mahdollisuus itse ladata kameraansa uusi filmi päivänvalossa ja rullat olivat samalla niin kevyitä että kuvaaja voi kuljettaa niitä paljon enemmän mukanaan kuin lasilevyjä. Taipuisan filmin ansiosta syntyi myös elokuvaus-liikkuva kuva.
http://www.kodak.com/aboutKodak/kodakHistory/kodakHistory.shtml
http://www.kodak.com/aboutKodak/kodakHistory/eastman.shtml
http://www.konica.co.jp/english/info/history.html
Nagel-Werke
August Nagel syntyi 1882 ja sai kaupallis-teknisen koulutuksen. Vuonna 1908 26 vuotiaana hän perusti ystävänsä Carl Drexlerin kanssa yrityksen nimeltään Drexler & Nagel, valmistamaan ja myymään valokuvauslaitteita ja –tarvikkeita. Hän oli mukana perustamassa myös Contessa -tehdasta 1909 ja siellä hänen kamerakonstruktionsa saavuttivat suuren menestyksen. 1917 Nagel & Drexler yhdistyivät Contessa -tehtaaseen ja 1919 siihen liittyi vielä Nettel -tehdas. Nimeksi syntyi Contessa-Nettel ja Nagel toimi sen pääsuunnittelijana ja johtajana. Kun Contessa-Nettel liittyi Zeiss Ikoniin 1926, vetäytyi Nagel pois yrityksestä ja perusti oman Nagel -Werken 1928.
Yritys aloitti toimintansa huhtikuussa 1928 ja jo marraskuussa tulivat ensimmäiset kamerat markkinoille. Ne olivat niin hyviä ja kysyttyjä että jo syksyllä –29 tehtaassa oli yli 200 työntekijää. Aluksi tuotettiin erilaisia levy- ja rullafilmikameroita nimillä Librette, Anca, Recomar, Fornidar ja Vollenda. 1930 tuli tuotantoon malli Ranca, 3x4 koon kuvia ottava pienoiskamera ja Pupille, erittäin pienikokoinen laite, jossa käytettiin Schneiderin, Leitzin ja Zeiss objektiiveja ja Compur-sulkimia. Erityisesti Elmar objektiivilla varustetusta Pupille mallista on tullut himottu keräilykamera. Pupille ja Vollenda-48 kameraa myytiin paljon lamasta huolimatta.
Kodak oli kauan etsinyt Saksasta itselleen omaa kameratehdasta voidakseen markkinoida filmejään saksalaisilla kameroilla. Se halusi laitevalikoimaansa hallitsevan halvan hintaluokan kameroiden lisäksi myös kalliimpia laatulaitteita. Kodak osti tehtaan 1932 ja kaupasta oli etua molemmille, Kodak sai itselleen tehtaan, jossa johtajana oli, ja myös jäi, eräs aikansa johtavista suunnittelijoista, ja Nagel sai maailmanlaajuisen yrityksen taustalleen. Yritys nimettiin Kodak AG-Dr. Nagel Werkiksi.
Nagel alkoi heti tuottaa uusia malleja: 1932 pieni Vollenda 52 ja Brownie 620 laatikkokamera. Brownie oli halpa, mutta laadukas laatikkokamera ja lisäsi siitä tuli tärkeä osa Kodak-markkinointia Saksassa. Lisäksi tehtiin pieni Kodak Duo 620, Vollenda Junior 620 ja Junior 620, niistä tuli niin suosittuja, että esim. Junior 620 ehdittiin tehdä jo v. 39 mennessä yli 500 000 kpl. Kodak halusi 35-mm kameroiden markkinoille, erityisesti vielä kehitysasteella olevaa Kodachrome -diafilmiään varten. Ensimmäiset 35-mm kamerat, Leica ja Contax olivat kalliita ja vuoteen –33 mennessä oli vasta 16 700 Leicaa ja 8000 Contaxia saatu myytyä. Kodak totesi markkinoiden vaativan hyvää, mutta paljon edullisempaa kameraa saadakseen harrastajakuvaajat käyttämään myös 35-mm filmejään. Uuden kameratyypin suunnittelutehtävä annettiin Nagelille 1933. Uusi kamera tuli myyntiin 1934 ja oli hämmästyttävän halpa, 75 RM. Retina käytti hyvää objektiivia, Schneiderin Xenar 3,5/50 mm ja Compur -suljinta 1/300 s saakka. Kamera oli myös mekaanisesti hyvä ja mukavan tuntuinen käyttää. Kameraa kehiteltiin ja uusia malleja tuli ennen sotaa useita, viritysnuppia parannettiin, kaikki metalliosat kromattiin, Compur-Rapid 1/500 suljin, runkolaukaisu, kaksoisvalotuksen esto.
Ennen sotaa ehdittiin valmistaa 260 000 kameraa, se oli aikanaan paljon. Samaan aikaan aloitettiin myös Retinette -sarja, hyviä mutta halvempia kameroita, jotka eivät olleet kokoon taittuvia, vaan objektiivi on koko ajan esillä. Rakenne on helpompi ja halvempi valmistaa, vaikka laatu pidetään korkeana. Niitäkin ehdittiin valmista jo 60 000 ennen sotaa. Tehdas valmisti edelleen myös rullafilmikameroita, eri tyyppisiä Brownie -laatikoita ja Regent -kameroita. Sodan ajaksi tuotanto keskeytyi ja August Nagel kuoli 1943.
Sodan jälkeen tehdas valmisti myös peilikameraa, Retina Reflexia ja kiinteäobjektiivisia, halpoja perhekameroita. Kun kameratuotanto lopetettiin, tehdas alkoi valmistaa Kodakille Carousel diaprojektoreita.
Nagel-Werke alkoi siirryttyään Kodakin omistukseen suunnitella 35mm kameraa ja tuloksena oli Retina. Se oli onnistunut ja laadukas harrastajakuvaajille suunniteltu kamera. Kamera on kokoon taitettuna pieni = helppo ottaa mukaan, kokonaan metallista valmistettu ja objektiivi oli aikansa parhaita; Schneider Xenar 3,5/50 ja sulkimena on Compur tai Compur-Rapid. Vuonna 1938 Suomessa oli myynnissä Retina II:sta kolme mallia: Ektar 3,5/50, hinta 2870 mk, Xenon 2,8/50, hinta 3425 mk ja Xenon 2/50, hinta 4350 mk. Kamera on lisäksi hyvin suunniteltu ja valmistettu, kuitenkin se pystyttiin myymään kolmasosalla vastaavan muun valmistajan kameran hinnasta. Samalla kun kamera esiteltiin myös sen päivänvalokasetti, jonka pystyi asentamaan kameraan ulkona. Sen mukana alkoi valmiiksi ladattujen kasettien myynti, aikaisemmin Leican ja Contaxin omistajien oli ostettava filmiä metreittäin ja itse ladattava tarvitsemansa filmi tehtaitten omiin kasetteihin. Uusia valmiskasetteja pystyi käyttämään myös muissa 35- mm kameroissa.
Retina -sarjasta tuli suosittu ja siihen valmistettiin v. 1934 ja 1960 väillä kaiken kaikkiaan 47 eri tyyppinumeroa ja niissä vielä erilaisia Compur sulkimia. Kerääjällä on melkoinen työ saada koko sarja kokoon ja saattaapa olla, että löytyy jostain sodan jälkeisestä tuotannosta vielä kirjaamaton malliversio.
Kamerat
Laatikkokamerat
Brownie-sarja
Toinen Kodakin pitkäikäinen kamerasarja on nimeltään Brownie, muunnelmineen sitä valmistettiin yli 70 vuotta. Sen valmistaminen alkoi v. 1901 kartongista valmistetulla N:o 2 Brownie USA:ssa sen hinta oli 1$ ja sitä markkinoitiin erityisesti lapsille, sillä G. Eastman tajusi että kameran saaneet lapset jatkavat kuvaamistaan mieluiten juuri Kodak-tuotteilla. http://members.tripod.com/Nigel_Richards/kodak/KodakFrame.htm Malli N:o 2 olikin myynnissä 32 vuotta! Vaikka tyyppinimi pysyi samana, ovat ensimmäiset vuosisadan alussa valmistetut Brownie N:o 2:et aivan eri näköisiä verrattuina v. 1931 Brownie:hin.
Ensimmäiset Browniet olivat pelkistettyjä laatikkokameroita. Laatikkokameroita uusittiin varovasti, tehtiin malleja N:o 2 Brownie B ja C jne. ja ne alettiin valmistaa pellistä. Kaikki peruslaatikot olivat yk-sinkertaisia: yksi, kaksi tai jopa kolme himmenninaukkoa, aikoina I ja B, etsimet vaaka- ja pystykuvaukseen, nahkalenkki kuljetusta varten, siinä kaikki. Objektiivina oli halvimmissa malleissa meniski-linssi, mutta kalliimmissa akromaatti. Solio Oy:n v. 1916 luettelon mukaan :” Brownie kamerat ovat rakenteeltaan lujempitekoisia kuin Hawk-Eye, mutta yhtä yksinkertaisia ja helppoja käyttää kuin nekin, se on ehkä Kodakin suosituin kamera.” Suomen hinnasto v. 1916 esittelee neljä eri Brownie mallia: N:ot 0, 1, 2 ja 2a. N:o 0. oli 4x6,5 cm kuvia 127-filmille ottava, N:o 1. Brownie 6x6 cm 117-filmille, N:o 2. 6x9 120-filmille ja N:o 2a. 6,5x11 cm kuvakoon kamera 116-filmille. Hinnat v. 1916 markkoja: N:o 0: 9:-, N:o 1: 7:-. N:o 2: 13,50 ja N:o 2a: 18,50. Indeksikertoimella tarkasteltuna ne ovat olleet varsin halpoja, hinta on samaa luokkaa kuin nykyistenkin halpojen kameroiden. Kannattaa katsoa linkistä http://www.nwmangum.com/Kodak/
Beau Brownie-sarja
Oli 1930-luvulla sarja värikkäitä laatikoita, joiden ulkoasun oli suunnitellut Walter Dorwin Teague. Niitä on monta Art -Deco väriyhdistelmää: mustakromattu, sininen, ruusunvärinen, ruskea ja keltainen nahkayhdistelmä, objektiivi oli peräti kaksilinssinen. http://www.digitalfxinc.com/kodak/html/brwni.html http://members.tripod.com/Nigel_Richards/kodak/KodakFrame.htm Myös muita värillisiä laatikoita tuotettiin, Kodak Six-16 Brownie-sarja, mutta värikkyydestään huolimatta ne olivat yksinkertaisia peruslaatikoita, vaikka näissä oli lähikuvauslinssi. Myös aivan perus-Brownieta tehtiin myynnin vilkastuttamiseksi värillisinä; sinisinä, punaisina, vihreinä jne.
Vuonna 1930 Kodak antoi ilmaiseksi 550 000 kameraa sinä vuonna 12 vuotta täyttäville pohjoisamerikkalaisille lapsille juhliakseen 50. toimintavuottaan. Ajan kuluessa Brownie nimellä nimillä markkinoitiin paljon erilaisia kameroita, yli 80 eri mallinimeä, melkein sadan erilaisen laatikkokameran lisäksi myös stereokameroita, myös osa ensimmäisistä kokoon taittuvista rullafilmikameroista oli nimetty Folding Brownieksi.
II maailmansodan jälkeen laatikkokameroihin ei ensin lisätty muita ominaisuuksia kuin salamasynkronointi mutta aivan viimeisiin lisättiin vielä keltasuodin ja kaksoisvalotuksen esto. Niiden lisäksi alettiin valmistaa erilaisia muovisia rullafilmikameroita Brownie-nimillä, niitä esitellään jaksossa laatikkokameroiden uudet muodot, samoin kaksisilmäisten peilikameroiden näköisiä laatikkokameroita; Brownie- Reflex-sarja. Brownieita on Suomessa paljon, eniten tietysti halvimpia malleja, hienoja ja värikkäitä tänne myytiin vähän. Brownie-sarja periaate oli saada kaikki kuvaamaan ja siksi ne hinnoiteltiin halvoiksi.
Kodak Brownie Six-20 Model D, E ja F
Kodak Premo Junior N:o 1 ja 1 a
Näppäilykamerat
Brownie-sarja
Jo ennen sotaa Kodak valmisti bakeliitista ei laatikkomallisia perhekameroita, mutta sodan jälkeen alkoi varsinaisten muotoilujen tulva. Erityisesti Englannissa valmisti Kodak Ltd monia värikkäitä, salamalamppuistukalla varustettuja kameroita. Myös USA:n Kodakin tuotantoa saapui Suomeen, värikkäitä salamalamppukameroita muillekin kuin 127-filmille. Suomeen on varmaan tuotu näitä värik-käitä muovikameroita, mutta niitä ei esim. kirpputoreilla ole näkynyt.
Duaflex -sarja
Sarja halpoja, kaksisilmäisen peilikameran näköisiä laatikkokameroita, joissa osassa on tarkennusmahdollisuus, toisissa taas ei. Kamerat olivat halpoja, esim. Duaflex II maksoi 3100:- v. 1956. http://www.neocomm.net/~jmarshal/c_dua1.html
Kasettikamerat
Pak-126-kasettikamerat
Kodakin 126-sarjaan tehtiin suuri määrä kameroita, yksinkertaisesta, muovisesta Instamatic 50:stä metallisiin automaattivalotteisiin kytketyillä etäisyysmittareilla varustettuihin moottorikameroihin saakka. Kodak valmisti PAK-kameroita 1965 alkaen ja teki niitä vielä 1980-luvullakin. Tässä esitellään suurin Suomessa myydyistä, linkissä voi ihailla Kodakin koko kirjoa. Joitakin Kodak-126 kameroita on myyty eri nimillä eri puolilla maailmaa.
Kodak Instamatic 250 (Type 052)
Kodak Instamatic 500 (Type 048)
Kodak Instamatic Reflex (Type 062)
110-kasettikamerat
Kodak koetti edelleen laajentaa filmiensä käyttäjäkuntaa ja kehitti v. 1972 uuden 110- kasettimallin. Siinä filmikoko on vain 13x18 mm, muuten se on ominaisuuksiltaan 126-kasetin kaltainen. Useimmat Kodakin kamerat on nimetty Pocket Instamaticeiksi.
Kodak Pocket -Instamatic 110- sarja
Disc-kamerat
Kodak esitteli v. 1982 uuden kasettimallin; pyöreän levyn, jossa filmit olivat sen kehällä. Kamerassa moottori pyöritti filmiä ja filmimallin ansiosta kamerasta voitiin tehdä litteä. Kasetissa ei myöskään enää tarvittu filmiä suojaavaa paperia, vaan filmi oli ohuessa kiekkokasetissaan paljaana, valotuksen aikana vain luukku sen kyljessä avautui. Objektiiviksi kehuttiin asfääriseksi, mutta sen laatu ei ollut riittävä. Käytössä osoittautui sekin, että filminlaatu ei riittänyt discin 9x11 mm kuvakoolle. Sarjasta tuli floppi ja aiheutti Kodakille taloudellisia vaikeuksia. Tuotantoa varten laboratorioiden tuli hankkia kokonaan uusi laitesarja ja tästä taas aiheutui niille taloudellisia vaikeuksia, sillä disc-kuvien tuotantomäärät jäivät pieniksi ja lopuksi filmin valmistus loppui jo v. 1995, lyhin koetusaika Kodakin historiassa.
Kokoon taittuvat levykamerat
Eastman Dry Plate & Film Company Field Camera
Premoette N:o 1 ja 1 A Special
Kokoon taittuvat rullafilmikamerat
Kodak valmisti paljon kokoon taittuvia rullafilmikameroita. Ensimmäiset olivat kulmikkaita joissa objektiivi vedettiin ulos. Rakenne koettiin turvalliseksi, etulauta suojaa objektiivia ja suljinta kuljetuksen ajan ja kamera oli myös kilpailijoitaan pienempi ja helpompi viedä mukanaan minne vain.
Folding -sarja
Folding Pocket Brownie Kodak N:o 2 ja N:o 3, N:o 2A ja 3A.
Folding Pocket Kodak N:o 1 A ”Special”
Folding Pocket Kodak N:o 1 A. RR
Folding Pocket Kodak N:o 3, 3A, 4 ja 4A
Autographic-sarja
Kodak kehitti 1914 mahdollisuuden tehdä muistiinpano filmille; filmin suojapaperissa oli kaksi suojapaperia: ohuet punainen ja musta silkkipaperi. Merkinnät kirjoitetaan punaiselle paperille ja käännetään filmin kansi auki valoon 2-5 sekunniksi, niin punaiseen silkkipaperiin tullut ohentuma valottaa filmiin tekstin. Kameroihin alettiin toimittaa uusia takakansia, joissa on saranoitu kansi ja teräskynä kirjoittamista varten. Melkein kaikki uudet kamerat toimitettiin tästä lähtien pääasiassa Autographic malleina ja lisäksi vanhoihin malleihin saattoi hankkia A-kannen jälkikäteen. Näin Kodak-kameroiden valikoima kasvaa vielä suuremmaksi, ja kirjoa lisää vielä 20 vuoden tuotantoaikana tapahtuneet muutokset. Autographic filmien valmistus päättyi 1934 pankromaattisen filmin markkinoille tuloon, se oli liian herkkää ja hunnuttui jo kirjoituskantta avattaessa.
Vuoden 1916 Kodak-hinnasto esittelee 15 Autographic mallia ja uusia vaihdettavia takakansia vanhoihin malleihin.
N:o 1 Kodak Junior ja N:o 1 A Kodak Junior
Special Kodak N:o 1 A. , N:o 3. ja N:o 3 A.
Folding Pocket Kodak N:o 1 ja N:o 1A
Kodak Junior-sarja
Junior malleja on useita; 620 filmiä varten 6x9 kuvakoolle ja 6,5x11 kokoa otettiin 616 rullille. Malleja: 7,7 Kodak Anastigmaatti, ajat B, T ja 1/25 ja 1/75 s. ja 6,3 anastigmaatilla B, T, 1/25, 1/50 ja 1/100, 6,3 mallin sai vielä itselaukaisijalla. Hinnat: 7,7: 440:-, 6,3: 550:- ja itselaukaisin 6,3 lisäsi hintaa 115:-. Isoa Junioria 616 myytiin 7,7 anastigmaatilla hintaan 615:-. Hinta v. 1938 430 mk. Muita malleja, runkolaukaisimella tai ilman, itselaukaisin tai kromattu runko, optiikka 7,7, 6,3, 4,5, yhteensä 5 eri kokoonpanoa. Junior-kameroita valmistettiin pitkään; 1934 alkaen –50 luvulle saakka. Ensimmäiset tehtiin Nagel-tehtaalla Saksassa, sodanjälkeiset taas pääosin Englannissa ja Ranskassa. Foto Oy:n luettelo v. 1937 esittelee kaksi mallia, joista tulee yhteensä viisi eri kameraa! Junior 620 kamerassa lau-kaisu tapahtuu sulkimesta ja Junior 620, malli 1937 on runkolaukaisin. Vanha malli 6,3 obj. maksoi 550:- ja –37 4,5 obj. 1120:-.
Kodak Jiffy -sarja
Sarja kokoon taittuvia saksitukikameroita, joista osassa on kauniit Art-Deco etulaudat. Osa malleista on metallisia, osa muovisia. Käyttävät eri filmityyppejä 616, 620 ja 127.
Vollenda -sarja
Vollenda -nimiset kamerat valmistettiin Saksassa entisellä Nagel-tehtaalla, Kodak AG. Näitä kameroita myytiin pääasiassa Eurooppaan, amerikkalaiset Kodak-keräilyoppaat esittelevät niitä varsin niukasti.
http://www.fortunecity.com/meltingpot/lawrence/250/camindexe.html http://www.fortunecity.com/meltingpot/lawrence/250/camindexe.html
Mittaetsinkamerat:
Bantam RF, Chevron, Medalist ja Medalist II
Retina-sarja
Nagel-tehdas suunnitteli ja valmisti Kodakille edistyksellisen, mekaanisesti ja optisesti erittäin hyvän paljekamerasarjan. Kamerat suunniteltiin harrastajakuvaajille, joiden 35-mm filmin käyttö oli vähäistä, koska Retina-tuotannon alkaessa v. 1933 ainoat 35-mm kamerat olivat huippulaatuiset ja myös -hintaiset Leica ja Contax. Kodak halusi omille 35-mm filmeilleen ja erityisesti tuotannon alkuvaiheessa olleelle Kodachrome filmilleen laajan kuluttajakunnan, siksi Retinoista tehtiin edullisia, mutta laadusta ei silti tingitty. Kameran perusmallin suunnitteli August Nagel, aikansa parhaita kameramallien kehittäjiä. Retinaa tehtiin jo ennen toista maailmansotaa monta mallia ja niitä ehdittiin valmistaa ennen sotaa jo 266 000 kpl, suuri määrä omana aikanaan. Sodan jälkeen tuotanto jatkui, mutta uudet tuotantotavat ja –ideat otettiin käyttöön. Suomessa Retinoita on paljon, erityisesti sodan jälkeisiä malleja ja samoin kansanmallisarjan Retinetten eri versioita. Myös peilikamera Retina Reflex oli myyty kamera, vaikka sen kilpailija Contaflex onkin yleisempi. Eri Retina perusmalleja on 22, ja niistä on vielä variaatioita. Tässä esitellään perusmallit, joita Suomessa on paljon ja esitellään erityisesti saksalaisilla objektiiveilla varustetut, koska Retinoita tehtiin myös USA:n markkinoille amerikkalaisilla Kodak Ektar-objektiiveilla. Tosin Retinoiden Ektarit ovat ainakin sarjanumeroinniltaan myös Schneider-tuotantoa, nimi on vain markkinointisyistä amerikkalainen. http://showcase.netins.net/web/crye/retina.htm#fol
Retina IIIC (Type 028) ja IIC(Type 029)
Retinette -sarja
Retinette I (Type 030) ja Retinette I A (Type 035)
Retinette IIA (Type 036)ja Retinette IB (Type 037)
Retina järjestelmäkamera
Retina lisävälineet
V. 1954 uuden kamerasarjan mukana esiteltiin myös laaja lisävälinesarja. Siihen kuuluu Retina IIc:n ja IIIc:n liitettävät etulinssit laajakulma- ja telekuvausta varten, erilaisia telineitä ja -linssejä lähikuvaukseen, stereolisäke, mikroskooppisovite ja etäisyysmittari. Retina Automatic II (Type 032), Retina Automatic I (Type 038) ja Retina Automatic III (Type 039) Sarja automaattikameroita, joissa kuvaaja valitsee valotusajan ja seleenikennon ohjaama suljin himmentimen. Mallien erot: II obj. Reomar 2,8/45 mm, suljin Prontormatic-S, Stop -näyttö etsimessä ellei valo riitä. I obj. Xenar ja suljin Compur, lisäksi automatiikan valitseman aukon näyttö, III sama kuin I, mutta lisäksi kytketty etäisyysmittari. Automaatit eivät menneet hyvin kaupaksi: I valmistettiin 61 000, II 48 000 ja III 77 000 kpl.
Järjestelmäkamerat:
Contaflexin saavuttama myyntimenestys sai muutkin tehtaat tuottamaan yksisilmäisiä peilikameroita keskussulkimilla. Kodakin omistama Nagel-Werke sai omansa, Retina Refleksin markkinoille v. 1956. Sen oli tarkoitus kilpailla paitsi saksalaisten, myös japanilaisten verhosuljinkameroiden kanssa, jotka alkoivat tunkeutua markkinoille. Neljä eri mallia tuotettiin:
Stereokamerat
Stereo Hawk-Eye N:o 5 ja N:o 6
Stereo Hawk-Eye N:o 3 ja N:o 4
Panoraamakamerat
Panorama Kodak N:o 1 ja Panorama Kodak N:o 4
Pikakuvakamerat
EK2, EK4, EK6 ja Kodamatic 960
Digitaalikamerat (ei-SLR):
Digitaaliset järjestelmäkamerat:
Filmit
Diafilmit:
Vanhat diafilmit
Kodak High Speed Ektachrome, päivänvalotyyppi
Kodak High Speed Ektachrome, tyyppi B
Kodak Ektachrome Infrared Aero
Kodak Kodachrome II, päivänvalotyyppi
Kodak Kodachrome-X, päivänvalotyyppi
Värinegatiivifilmit:
Mustavalkofilmit:
Vanhat mustavalkofimityypit
Kodak TRI-X Pan Professional, englantilainen
Kodak TRI-X Pan Professional, amerikkalainen
Kodak 2484 High Speed Recording
Pimiötyöskentelyssä käytettävät kemikaalit:
Muut:
Suurennuskoneet
Kodak valmisti halpoja suurennuskoneita erityisesti Brownie- ja muilla harrastajakameroillaan otetuille kuville. Ensimmäiset olivat yksinkertaisia laatikoita, mutta valokuvauksen muuttuessa suurteollisuudeksi alkoi myös Kodak valmistaa teollisia suurennuskoneita ja laboratoriolaitteita.
