Sanastoa
Kamerawiki
Kaikki palaute, muutosehdotukset yms voit lisätä keskustelun puolelle (ylälaidassa "keskustelu" linkki).
Sisällysluettelo |
A
Adapteri: Termiä adapteri voidaan käyttää esimerkiksi puhuttaessa sovitteesta jolla voidaan sovittaa toisen valmistajan objektiiveja toisen valmistajan kamerassa olevaan bajonettiin. Esimerkiksi m42-EOS adapterilla voidaan sovittaa m42 kierrekiinnityksellä varustettu objektiivi sellaiseksi, että sen saa kiinni Canon EOS järjestelmäkameroihin.
Akromaattinen: Termi, jolla ilmaistaan objektiivin olevan värikorjattu siten, että sinisellä ja punaisella värillä on sama polttoväli. vrt. [Sanastoa#A|Apokromaattinen].
Alasävykuva (ns. Low key): Pääosin tummista sävyistä tai väreistä muodostuva kuva. Katso myös yläsävykuva.
Alivalottuminen: Filmi alivalottuu saadessaan liian vähän valoa, jolloin paperi-, digi- & diakuvista tulee tummia ja kontrasti loivenee. Alivalottamista voidaan kompensoida ylikehittämällä (ns. push processing, eli prässäys).
APO: Objektiivivalmistajien käyttämä termi, jolla tarkoitetaan apokromaattisesti korjailtua objektiivia.
Apokromaattinen: Termi, jolla ilmaistaan, että kaikilla kolmella päävärillä (sininen, punainen ja vihreä) on sama polttoväli. Apokromaattisesti korjaillulla objektiivilla kaikki värit keskittyvät samaan pisteeseen, jolloin kovan kontrastin omaaviin rajapintoihin ei tule värivirheitä. vrt. Akromaattinen
ASA: Lyhenne sanoista American Standards Association. Filmin herkkyyden luokitusjärjestelmä, jota käytettiin ennen kansainvälisen ISO standardin käyttöönottoa.
Asfäärinen: englanniksi Aspherical. Ilmaisee linssin olevan sivuprofiililtaan ei-pyöreä. Asfäärisiä rakenteita käytetään objektiiveissa vähentämään mm. kromaattisia aberraatioita.
Asph.: lyhenne sanasta Aspherical. ks. Asfäärinen
Aukko: Objektiivin himmentimen muodostama, yleensä pyöreä reikä, jolla säädetään filmille pääsevän valon määrää. Lähes kaikissa kameroissa aukon kokoa voidaan muuttaa joko himmenninrenkaasta tai ohjaamalla aukkoa sähköisesti . Aukon suuruus ilmoitetaan ns. f-lukuna joka kertoo aukon koon suhteessa polttoväliin.
Aukkosarja: Himmenninaukon kokoa ilmaisemaan kehitetty lukusarja. Ilmaistaan f-lukuna ja aukkosarja kulkee yhden ”aukon” välein. Esim. aukkosarja suurimmasta pienempään yhden valotusaskeleen välein: f1.0 – f1.4 – f2.0 – f2.8 – f4 – f5.8 - f8. Aukon eron voi laskea kertomalla aukkosarjan edellisen luvun 1.4:llä. Katso myös [Sanastoa#A|aukko], f-luku ja syvyysterävyys.
B
Bajonetti: Kameroissa käytettävä liitäntä jolla objektiivit saadaan kytkeytymään kameraan. Bajonetit ovat yleensä merkkikohtaisia, joten toisen valmistajan objektiivien käyttäminen saattaa vaatia sovitteen käyttämisen. Katso myös adapteri.
Bulb: Kameroista löytyvä sulkimen säätöasento (yleensä merkattuna B:llä), jossa suljin on auki niin pitkään kun käyttäjä pitää laukaisinta pohjassa. Bulb nimitys viittaa kameroiden varhaisiin aikoihin jolloin kamera laukaistiin puristamalla sulkimeen ilmaletkulla liitettyä kumipalloa. Katso myös T-asento.
Bokeh (Boke): Alunperin Japanista peräisin oleva sana jolla tarkoitetaan kuvassa epäterävän alueen piirtymistä.
C
Camera Obscura: Nykyaikaisen kameran esi-isä, eli pimennetty huone jonka seinässä oli pieni reikä jonka kautta ulkopuolella oleva näkymä kuvautui ylösalaisin vastapäiselle seinälle.
CCD: Lyhenne sanoista charge-coupled device. mm. digikameroissa käytettävä valoherkkä kenno jonka avulla kuva muutetaan sähköiseen muotoon.
CMOS: Lyhenne sanoista complementary metal oxide semiconductor. Digikameroissa käytettävä valoherkkä kenno jonka avulla kuva muutetaan sähköiseen muotoon. Katso myös CCD ja kenno.
D
DC: Sigman käyttämä termi, joka kertoo objektiivin piirtävän kinoruutua pienempää piirtoympyrää. Objektiivit sopivat vain kinoruutua pienemmillä kennoilla varustettuihin järjestelmädigikameroihin.
DG: Sigman käyttämä termi, jolla ilmaistaan objektiivin olevan suunniteltu digikennoja ajatellen. Yleensä DG tyyppisissä objektiiveissa valon saapumiskulma filmitasolle on mahdollisimman loiva. DG objektiiveja voidaan käyttää myös filmirungoissa.
DX: Nikonin käyttämä termi joka digijärjestelmäkameroista puhuttaessa tarkoittaa kennon olevan pienempi kuin kinoruutu ja objektiiveissa merkintä tarkoittaa sitä, että objektiivi on tehty vain k.o. merkinnällä varustettujen digijärjestelmäkameroiden kanssa yhteensopivaksi.
Dia: Positiivikuva jota voidaan katsella esimerkiksi diaheittimen avulla suureen kokoon heijastettuna. Kutsutaan myös diapositiiviksi.
DIN: Lyhenne sanoista Deutche Industrie Norm. Eurooppalainen filminherkkyyden luokitusjärjestelmä, jota käytettiin ennen kansainvälisen ISO standardin käyttöönottoa.
DX-koodaus: Nykyaikaisissa filmikameroissa käytettävä filminherkkyyden säätöjärjestelmä, jossa kamera tunnistaa filmirullassa olevan merkinnän filmin nimellisherkkyydestä ja asettaa valotusmittarin ISO herkkyyden samaksi.
E
Emulsio: Filmin ja vedostuspaperin pintaa peittävä valoherkkä kerros joka muodostuu gelatiinin ja hopeahalogenidien seoksesta.
Etsin: Kameran osa jonka avulla rajataan ja yleensä myös tarkennetaan kuva. Etsintyyppeinä on mm. digikameroissa käytettävä EVF, kuilu- & prismaetsin yms.
EVF: lyhenne sanoista Electronic Viewfinder. mm. Digipokkareissa käytettävä etsintyyppi jossa etsinkuva luodaan etsimen sisälle sijoitetulla näyttöpaneelilla. Ongelmana yleensä riittämätön tarkkuus mm. käsin tarkentamiseen.
F
Filmi: Ohut valoherkällä emulsiolla päällystetty muovipohja jolle muodostuu kuva kohteesta kun filmi on valotettu ja kehitetty. Filmityyppejä mm. dia- ja negatiivifilmit.
Filmikasetti: Valotiivis metallinen tai muovinen filmikotelo jonka sisälle on asennettu filmi. Sisällä oleva kela vapauttaa filmiä kameran filminsiirtomekanismia käytettäessä. Kelan ansiosta filmi voidaan myös kelata kuvaamisen jälkeen takaisin filmikasetin sisään valolta suojaan.
Filmitaso: Taso, jolla filmi sijaitsee kamerassa. Kameran objektiivi on suunniteltu tuottamaan terävä kuva täsmälleen filmitason kohdalle.
Fixed focus: Kiinteästi yhteen pisteeseen (yleensä hyperfokaalinen piste) tarkennettu objektiivi jonka tarkennusta ei voi muuttaa. Yleensä käytetään yhdistettynä pieneen aukkoon, jolloin syvyysterävyys on suuri ja suuri osa kuva-alalla olevista kohteista toistuu kohtalaisen terävinä.
f-luku: Himmenninaukon koon ilmaisemiseen käytettävä arvo. Kertoo aukon fyysisen koon suhteessa polttoväliin. esimerkiksi 50mm objektiivi, jossa aukon koko on f2, aukon fyysinen koko on 25mm.
G
Gelatiini: Käytetään mm. kotiviinin kirkastamiseen. Valokuvaukseen käytettävissä filmeissä gelatiinia käytetään emulsiokerroksessa, jossa gelatiiniin on sidottu hopeahalogenidejä.
H
Haarukointi: Usean valokuvan ottamista samasta tilanteesta eri valotusarvoilla. Käytetään silloin, kun halutaan varmistaa oikein valottunut kuva esimerkiksi vaikeissa valaistusolosuhteissa.
Hajotin: Katso heijastin.
Harmaasuodin: Neutraalin harmaan värinen suodin jota käytetään vähentämään filmille pääsevän valon määrää. Käytetään esimerkiksi silloin, kun halutaan pitkiä suljinaikoja kirkkaassa valaistuksessa.
Heijastin: Materiaali, jota käytetään heijastamaan ja pehmentämään kuvassa käytettyä valoa.
Heijastuvan valon mittaus: Valonmittaustapa, jossa mitataan kohteesta kameraan päin heijastuvan valon määrä. vrt. kohdistuva valo.
Himmennin: Kameran objektiivissa oleva lamelleista koostuva mekanismi, jolla säädetään filmille pääsevän valon määrää. Joissain kameratyypeissä himmennin toimii myös keskussulkimena.
Himmentäminen: Himmenninaukon pienentäminen filmille pääsevän valon määrän vähentämiseksi.
Hopeakuula: Canon EOS 300D:lle annettu lempinimi.
HSM: Sigman objektiiveissa käyttämä termi joka on lyhenne sanoista "Hyper Sonic Motor". Ilmaisee objektiivin sisältävän nopean ja hiljaisen tarkennusmoottorin. vrt. Canonin käyttämä lyhenne USM [2]
Hyperfokaalinen piste: Filmitasoa lähinnä oleva kohta, johon tarkennettuna syvyysterävyysalue ulottuu äärettömään asti. Hyperfokaalisen pisteen etäisyyteen filmitasosta vaikuttaa mm. polttoväli ja käytettävä aukko.
I
IF: Objektiiveissa käytettävä termi jolla tarkoitetaan sisäistä tarkennusta. Lyhenne sanoista Internal Focusing tai Inner Focusing.
Infrapunakuvauksen tarkennusmerkki: Objektiivin tarkennusrenkaaseen merkattu piste joka osoittaa kuinka paljon etäisyyden säätöä täytyy korjata infrapunafilmille kuvattaessa. Korjauksen tarve johtuu siitä, että infrapunasäteiden polttopiste on hieman eri kohdassa kuin näkyvän valon polttopiste.
IS: Canonin käyttämä termi objektiivien kuvanvakaajille. Lyhenne sanoista Image Stabilizer.
ISO: Lyhenne sanoista International Standards Organization. Nykyisin filmien herkkyydet ilmoitetaan ISO arvoina ISO 5800:1987 standardin mukaisesti. ISO standardi korvasi ASA ja DIN järjestelmät.
J
Joule (J): mm. Sähkösalaman tehokkuutta kuvaava, salamassa purkautuvan energian mittayksikkö. Yksi Joule vastaa yhtä Wattisekuntia tai 40 lumen-sekuntia.
Jalusta: Katso kolmijalka ja yksijalka.
K
Kalansilmäobjektiivi: Objektiivityyppi joka tuottaa ”korjailematonta”, eli objektiivin muodostamaa kuvaa ei ole korjailtu linjojen piirron osalta. Kalansilmäobjektiivin tuottaman kuvan tunnistaa voimakkaasti kaareutuvista linjoista ja ”pyöreästä” kuvasta. Tunnetuimpia kalansilmäobjektiiveja ovat mm. Zenitar 16mm fisheye ja Peleng 8mm.
Kaksisilmäinen peilikamera: Käytetään myös nimitystä TLR (Twin Lens Reflect). Yleensä keskikoon rullafilmikamera, jossa on kaksi samalla polttovälillä varustettua objektiivia kiinnitettynä objektiivilevyyn päällekkäin. Ylempää objektiivia käytetään tarkentamiseen kuiluetsimen ja tähyslasin kautta ja alempi objektiivi toimii kuvausobjektiivina. Alemman objektiivin rakenteeseen kuuluu myös keskussuljin jota käytetään myös himmenninaukkona. Tunnettuja TLR valmistajia mm. Rollei ja Yashica
Kauko-objektiivi: Termi, joka kertoo, että objektiivin polttoväli on normaaliobjektiivia pidempi ja jonka fyysinen mitta on suurempi tai yhtä suuri kuin objektiivin polttoväli. Nykyisin käytetään lähes pelkästään termiä teleobjektiivi.
Kehite: Filmien ja paperikuvien kehittämisessä käytettävä kemikaali.
Kehittäminen: Kemiallinen prosessi, jossa valotetun filmiemulsion hopeahalogenidit muunnetaan näkyväksi kuvaksi.
Kelvin (K): Mittayksikkö jota käytetään mm. valonlähteiden värilämpötilaa ilmaisemaan. Katso myös valkotasapaino.
Kenno: Digikameroissa käytettävät sähköinen komponentti jonka avulla muodostetaan objektiivin läpi tulevasta valosta digitaalinen kuva. Kennotyyppejä ovat mm. [Sanastoa#C|CCD ja CMOS]].
Keskeyte: Hapan kemikaaliliuos, joka pysäyttää filmi- & paperikehitteen toiminnan kehitysprosessissa neutraloimalla emäksisen kehitteen.
Keskikoon kamera: Kamera, jossa käytetään 120 tai 220 koon rullafilmiä. Kameroissa käytettävän 120 tai 220 filmin leveys on 6cm ja yleisiä kuvakokoja ovat 6x4.5cm, 6x6cm, 6x7cm ja 6x9cm. Kutsutaan yleensä myös rullafilmikameroiksi.
Keskussuljin: Suljintyyppi, jossa suljin rakentuu himmenninaukon lamelleista. Keskussulkimen etuna on se, että salamakuvauksessa voidaan käyttää mitä tahansa salamatäsmäysaikaa. Käytetään mm. kaksisilmäisissä peilikameroissa. Katso myös verhosuljin.
Keskustapainotteinen mittaus: Kameroissa käytettävä mittaustapa, jossa valotusta mitatessa suositaan kuva-alan keskellä olevaa aluetta ja reuna-alueiden valoisuutta painotetaan vähemmän.
Kiinteäaukkoinen objektiivi: Alkeellisissa kameroissa käytetty objektiivityyppi, jossa himmenninaukon kokoa ei pysty säätämään. Tämäntyyppisellä objektiivilla varustetuissa kameroissa valotus säädetään suljinaikaa muuttamalla.
Kiinteäpolttovälinen objektiivi: Objektiivi, jonka polttoväliä ei pysty muuttamaan (vertaa Zoom-objektiivi). Yleisesti kiinteäpolttoväliset objektiivit tuottavat zoom-objektiiveja terävämmän kuvan ja ovat valovoimaisempia, mutta zoom-objektiivit ovat monikäyttöisempiä.
Kiinteätarkenteinen objektiivi: ks. [8Sanastoa#F|Fixed focus]].
Kinopää: Jalustassa käytettävä osa, johon kamera kiinnitetään. Kinopäässä voidaan lukita erikseen pysty- ja vaakasuuntaan tapahtuva liike. Katso myös kuulapää.
Kohdevalaisin: Valaisin, joka tuottaa tarkan valokiilan. Kutsutaan myös nimellä spotti.
Kohdistusputki: Salamalaitteeseen kiinnitettävä jatko-osa jolla saadaan rajattua valo kapeaksi kiilaksi. Kutsutaan myös nimellä snoot.
Kohdistuva valo: Kohteeseen heijastuva valo, vastakohta kohteesta [[Sanastoa#H|heijastuvalle valolle].
Kolmijalka: Kolmella jalalla varustettu jalusta. ks. myös Yksijalka.
Kontrasti: Kuvan tummimman ja vaalean kohdan värinen ero.
Kromaattinen aberraatio: englanniksi Chromatic Aberration. Värivirhe, joka johtuu objektiivin linssistön läpi tulevan valkoisen valon eri värikomponentit taipumisesta eri kohdille filmitasoa. Kromaattista aberraatiota voidaan korjailla esimerkiksi Asfäärisillä elementeillä.
Kuiluetsin: Etsintyyppi, jossa kuva muodostetaan suoraan tähyslasille ja tähyslasia tarkastellaan kuilun läpi. Kuiluetsimelle muodostuva kuva on horisontaalisesti käänteinen.
Kuulapää: Jalustassa käytettävä osa, johon kamera kiinnitetään. Kuulapää muodostuu pallonivelestä ja lukitusruuvista, joka sallii kameran liikkeet kaikkiin suuntiin. Kuulapään pallonivel voidaan lukita tarvittaessa paikoilleen ruuvikiinnityksellä. Katso myös kinopää.
L
Laakafilmi: Suurikokoinen filmityyppi jota myydään arkkeina perinteisemmän rullalla olevan kino-/rullafilmin sijaan.
Lankalaukaisin: Mekaaninen tai sähköinen apuväline, jolla kamera voidaan laukaista koskettamatta kameraan fyysisesti.
LCD: sanoista Liquid Crystal Display, suomeksi nestekidenäyttö. Perinteisesti kyseessä on näyttö jossa on ennaltamääriteltyjä mustia muotoja vihreällä taustalla (esim. digitaalikellot). Nykyään käytetään monivärinäyttönä jaettuna pikselimäiseksi matriisiksi - esimerkiksi digitaalijärjestelmäkameran takapaneelissa olevana näyttönä. (kts. wikipedia.org)
Loittorenkaat: Makrokuvauksessa käytettävä apuväline, joilla objektiivia saadaan loitonnettua filmitasosta jolloin tarkennusetäisyys lyhenee ja suurennussuhde kasvaa. Loittorenkaita valmistetaan eri pituisina.
M
Makroasento: Esimerkiksi suuresta osasta pokkareita löytyvä asetus, jolloin objektiivi tarkentuu erittäin lähelle. Käytetään lähikuvauksessa. Makroasento löytyy myös osasta järjestelmäkameroiden objektiiveja.
Makro-objektiivi: Objektiivi joka on suunniteltu lähikuvaukseen mm. tarkennusetäisyyden osalta. Makro-objektiivien piirto on myös optimoitu makrokuvaamista ajatellen.
Makrokuvaus: Lähikuvaus.
Mittaetsin: Tarkennusmekanismi, jossa suora, optinen etsin on kytketty etäisyysmittariin. Kuvaaja näkee etsimen keskellä kaksi päällekkäistä kuvaa, joista toinen tulee etsimestä ja toinen etäisyysmittarista ja kuvat päällekkäin yhdistämällä kuva saadaan tarkennettua.
Monopod: Katso yksijalka.
Montaasi: Kuvakooste joka on valmistettu useasta kuvasta.
Myötääminen: Liikkuvan kohteen seuraaminen kameralla sulkimen ollessa auki. Termi tunnetaan nykyisin myös nimellä pannaaminen.
N
Negatiivi: Negatiivissa kuvan värit ja sävyt ovat muuttuneet käänteisiksi. Ts. mustavalkonegatiivissa musta näkyy "valkoisena" ja valkoinen mustana.
Neulanreikäkamera: Alkeellinen kamera joka muodostuu valoa pitävästä laatikosta, sisällä olevasta filmistä ja päässä olevasta rei´ästä, josta valo pääsee filmille.
Normaaliobjektiivi: Objektiivi, joka tuottaa suunnilleen samanlaisen syvyysvaikutelman kuin ihmissilmä ja jonka polttoväli on suurinpiirtein käytettävän formaatin lävistäjän mittainen. Kinofilmikameran normaaliobjektiivin pituus on noin 50mm.
O
Objektiivin pääpisteet: Monilinssisen objektiivin ensimmäinen pääpiste on kohdassa, johon objektiivin sisään tulevat valonsäteet näyttävät suuntautuvan. Takimmainen pääpiste on se kohta, josta valonsäteet näyttävät lähtevän läpäistyään objektiivin.
Ohjausvalo: Studiosalamoiden välähdyspäähän asennettu salamalaitteen tehon mukaan säädettävä lamppu, jonka avulla salaman tuottamaa valoa ja varjoja voidaan arvioida jo kuvaa sommitellessa.
Ohjeluku: Salaman maksimitehon mittaluku. Ohjeluvusta voidaan laskea tarvittava aukko kohteen etäisyyden mukaan. Jos salaman ohjeluku on 40 ISO 100 herkkyyttä käytettäessä ja kohteen etäisyys 4 metriä, oikean valotuksen saamiseksi on käytettävä aukkoa f10.
Orjakenno: Valoherkkä kenno, johon kiinnitetty salama laukeaa samalla kun samassa tilassa oleva toinen salamalaite laukeaa.
Orjasalama: Salama, jossa on orjakenno sisäänrakennettuna. Voidaan laukaista toisella salamalla langattomasti.
Ortokromaattinen filmi: Filmi, joka on herkkä kaikille muille aallonpituuksille, paitsi punaiselle ja oranssille.
P
Palje: Objektiivin ja kameran väliin liitettävä valotiivis rakenneosa, jota käytetään mm. makrokuvauksessa. Toimintaperiaate on sama kuin loittorenkaissa.
Palkkikamera: Suuren koon kamera, jossa käytetään 4 x 5 tuuman tai sitä suurempia yksittäisiä laakafilmejä.
Pankromaattinen filmi: Filmi, joka on herkkä kaikille näkyvän valon aallonpituuksille. Vertaa ortokromaattinen filmi.
Pannaaminen: Katso Myötääminen
Panoraama: Laaja, yhtenäinen yleisnäkymä joka on kuvattu panoraamakameralla tai koostettu useasta kuvasta.
Panoraamakamera: Yleensä kamera, jonka objektiivi kääntyy ympäri ja muodostaa kaarevaksi taivutetulle filmille pyyhkäisykuvan. Pyörähtäväobjektiivisia panoraamakameroita ovat mm. Horizon, Noblex ja Widelux. Saatavilla on myös normaalin kameran tapaan toimivia panoraamakameroita, joissa objektiivi ja kuvaformaatti on erittäin laajakulmainen. Uusiseelantilainen panoraamakameroiden esittelysivu: http://www.bigshotz.co.nz/panorama_cameras.html
Parallaksivirhe: Yleensä mittaetsinkameroissa ja pokkareissa esiintyvä virhe, jossa etsinkuva ei vastaa lähelle tarkennettaessa filmille tallentuvaa kuvaa. Johtuu etsimen ja objektiivin etäisyydestä toisiinsa.
Pc-sync: Katso salamatäsmäysliitäntä.
Peilikammio: Esimerkiksi kinojärjestelmäkameroissa rungon osa, jonne peili on sijoitettu.
Peilin ylöslukitus: Joistain kameroista löytyvä ominaisuus, jolla saadaan nostettua peili yläasentoon pois sulkimen tieltä. Käytetään mm. silloin, kun halutaan minimoida kameran tärähdykset laukaisuvaiheessa esimerkiksi pitkillä teleobjektiiveilla kuvatessa.
Peilitele: Objektiivi, jossa osa linsseistä on korvattu peilirakenteilla. Lopputuloksena on pienempikokoinen objektiivi, jossa on kiinteä aukko (tyypillisesti f8) ja jonka bokeh on rinkulan muotoinen.
Pentaprisma: Viisitahoinen prisma, joka sijaitsee uleensä peilikammion yläpuolella. Pentaprisman avulla muodostetaan oikein päin oleva etsinkuva esimerkiksi kinofilmiä käyttävissä järjestelmäkameroissa.
Photoshop: Adoben tekemä kuvankäsittelyohjelmisto. Käytetään nykyään synonyyminä kuvankäsittelylle.
Pinnakkainen: Paperikuva, johon on vedostettu esimerkiksi mustavalkoisen negatiivirullan kuvat negatiivien kokoisina. Voidaan tehdä esimerkiksi asettamalla negatiivit lasilevyn ja vedostuspaperin väliin ja valottamalla & kehittämällä paperi normaalisti.
Pistemittari: Valotusmittari, jonka mittauskulma on erittäin pieni. Pistemittarilla voidaan mitata valotus tarkasti täsmälleen halutusta kohdasta.
Polarisaatiosuodin: Suodatin, jolla on mahdollista suodattaa pois esimerkiksi lasi- tai muovipinnoista heijastuva polarisoitunut valo. Ei toimi metallipinnoista heijastuvaan valoon.
Polttopiste: Piste, johon objektiivi keskittää valonsäteet teräväksi pisteeksi.
Polttotaso: Taso, jolle polttopiste on tarkoitus muodostaa. Täsmälleen samassa kohdassa kuin filmitaso.
Polttoväli: Objektiiveissa käytettävä mitta. Tarkempi määritys: objektiivin taaemman pääpisteen ja polttotason välinen etäisyys silloin, kun objektiivi on tarkennettu äärettömään. Katso myös objektiivin pääpisteet. Polttovälien suhteista eri formaattien kesken löytyy myös polttovälien suhteet eri formaateissa.
Prime: ks. kiinteäpolttovälinen objektiivi.
Prässääminen: eli Push processing. Filmin ylikehittäminen alivalottamisen kompensoimiseksi. vrt. venyttäminen.
Q
-
R
Rae: Valotetun ja kehitetyn filmin hopeahalogenidikiteistä muodostuva rykelmä joista muodostuu lopullinen kuva.
Rengassalama: Renkaan muotoinen salamalaite joka kiinnitetään yleensä objektiivin suodinkierteeseen. Käytetään erityisesti makrokuvauksessa antamaan tasaista valoa kohteeseen.
Rullafilmikamera: Katso keskikoon kamera.
S
Salamakenkä: Kamerasta löytyvä metallinen istukka joka on tarkoitettu salamalaitteen liittämistä varten. Elektronisesti kytkettyä salamakenkää kutsutaan hot shoe:ksi (kuuma kenkä) ja kytkemätöntä salamakenkää cold shoe:ksi (kylmä kenkä.
Salamatäsmäysaika: Aika, jota voidaan käyttää salamakuvauksessa, koska tällöin suljin on täysin auki. Katso Verhosuljin.
Salamatäsmäysliitäntä: Studiosalamalaitteiden kytkemiseen tarkoitettu pieni liitäntä. Tunnetaan myös nimellä pc-sync.
Salamavalomittari: Valotusmittari, joka on suunniteltu mittaamaan salamavalon tuottaman erittäin lyhyen välähdyksen voimakkuus. Joillain mittareilla pystytään mittaamaan salamavalon lisäksi myös vallitsevaa valoa.
Sisäinen tarkennus: Objektiivin rakenteeseen liittyvä termi. Sisäistä tarkennusta käyttävän objektiivin pituus ei muutu tarkennettaessa.
SLR: Katso yksisilmäinen peilikamera.
Suljin: Mekaaninen laite, jolla voidaan säätää esimerkiksi filmin valotusaika. Katso keskussuljin ja verhosuljin.
Suurennussuhde: Suhde, jolla kohde kuvautuu filmille/kennolle. Mikäli 1 cm kokoinen kohde on myös negatiivilla 1 cm kokoinen puhutaan 1:1 suurennussuhteesta. Jos kuva filmillä/kennolla on vain puoli cm, suurennussuhde on 1:2. Siis kaksoispiste on ikäänkuin jakolaskun merkki.
Syvyysterävyyden tarkistuspainike: Suuresta osasta järjestelmäkameroita löytyvä painike, jota painamalla objektiivi himmennetään valittuu aukkoarvoon jolloin kameran etsimestä voidaan tarkastaa terävyysalueen riittävyys.
T
T-asento: Erityisesti vanhemmissa kameramalleissa käytettävä suljinaika-asento, jossa sulin avautuu laukaisinta painettaessa ja sulkeutuu seuraavan painalluksen yhteydessä. Katso myös Bulb.
Tarkennuksen lukitus: Automaattitarkenteisissa järjestelmäkameroissa käytettävä menetelmä, jolla tarkennus lukitaan kohteeseen esimerkiksi uudelleenrajauksen ajaksi.
Telejatke: Kameran ja objektiivin väliin liitettävä linssiryhmistä koostuva jatkopala jolla saadaan objektiivin polttoväliä kasvatettua.
Teleobjektiivi: Objektiivi, jonka polttoväli on pidempi kuin kameran normaaliobjektiivi ja jonka fyysinen mitta on polttoväliä lyhyempi. Katso myös http://www.kameralaukku.com/kamerawiki/index.php?title=Sanastoa#K Kauko-objektiivi].
Terävyysalue: Alue, joka toistuu hyväksyttävän terävänä tarkennustason edessä ja takana. Vertaa: bokeh.
Terävyysalueasteikko: Osasta objektiiveja löytyvä asteikko, jolta voidaan lukea terävyysalueen rajat valitulla f-luvulla.
TTL: Lyhenne sanoista through the lens. Kameroissa käytettävä valotuksenmittaustapa, jossa valotus mitataan objektiivin läpi kohteesta heijastuvaa valoa.
Tähyslasi: Peili- ja palkkikameroista löytyvä lasista tai muovista tehty levy, jolle heijastetaan etsinkuva.
U
USM [1]: Lyhenne sanoista UnSharp Mask. Filmiltä vedostuksessa käytetty menetelmä, jossa epäterävällä maskilla voidaan lisätä paikallaista kontrastia ja kuva saadaan näyttämään silmälle terävämmältä. Digitaalisessa kuvankäsittelyssä saadaan aikaan vastaava tulos laskennallisin menetelmin.
USM [2]: Canonin käyttämä termi, jolla ilmaistaan objektiivin sisältävän nopeamman ns. Ultra-Sonic Motor tarkennusmoottorin.
UV-suodin: Filmikuvauksessa tarvittava suodin, jolla estetään ultraviolettisäteilyn vaikuttaminen filmille muodostuvaan kuvaan. UV-suodinta voidaan käyttää myös objektiivin etulinssin suojana.
V
Vallitseva valo: Kuvauskohdetta normaalisti valaiseva valo (luonnonvalo tai keinovalo).
Valkotasapaino: Digikameroissa käytettävä asetus jolla määritellään kuvan valkoisen pisteen tasapaino valaistukseen sopivaksi. Määrittämiseen käytetään Kelvin asteikkoa.
Valotuksen lukitus: Automaattisissa järjestelmä- ja kompaktikameroissa käytettävä toiminto, jossa valotus mitataan ja lukitaan tietystä kohdasta uudelleen sommittelun ajaksi.
Valovoima: Objektiivin suurimmasta mahdollisesta aukosta puhuttaessa voidaan käyttää termiä valovoima. Esimerkiksi ”tämä objektiivi on 5.6 valovoimainen”.
Vario-objektiivi: Zoom-objektiivi jossa tarkennuspiste siirtyy polttoväliä muutettaessa.
Venyttäminen: Eli Pull Processing. Filmin alikehittäminen ylivalottamisen kompensoimiseksi. Vrt. prässääminen.
Verhosuljin: Suljintyyppi, jossa suljin muodostuu filmitason edestä kulkevalla metallisella tai kankaasta rakennetusta verhorakenteesta. Verhosulkimissa nopeimmat suljinajat toimivat niin, että suljinverhot valottavat pienen osan filmistä kerrallaan. Salamatäsmäysaika ja sitä hitaammat ajat muodostetaan niin, että koko filmiruutu valottuu yhdellä kertaa. Verhosuljinta käytetään pääasiassa sellaisissa kameroissa, joissa voidaan vaihtaa myös objektiivia.
Vinjetointi: Termi, jolla kuvataan kuvan kulmiin ja reunoihin muodostuvaa varjostumaa. Vinjetointia esiintyy yleensä heikompilaatuisilla objektiiveilla suurilla aukoilla kuvatessa. Voidaan käyttää myös tehokeinona tarvittaessa.
Vitkalaukaisin: Kameran säätö, jolla viivästytetään sulkimen laukeamista laukaisupainikkeen jälkeen. Käytetään usein mm. omakuvaa otettaessa tai kun halutaan minimoida kameran tärähdysriski.
W
-
X
-
Y
Yläsävykuva: (ns. High key): Pääosin vaaleista sävyistä tai väreistä muodostuva kuva. Katso myös alasävykuva.
Yksijalka: Kutsutaan myös nimellä monopod. Kameran tukemiseen käytettävä "putki". Ei pidä kameraa pystyssä, mutta tarjoaa vapaata kättä paremman tuen. Katso myös kolmijalka.
Yksisilmäinen peilikamera: Kamera, jonka etsinkuva muodostetaan objektiivin taakse asetetun peilin avulla. Tällä tavalla muodostettu etsinkuva on aina täsmälleen sama kuin filmille / kennolle tallentuva kuva. Osassa kameroista peilin yläpuolelle on asetettu myös [Sanastoa#P|pentaprisma]], jonka avulla kuva saadaan muodostumaan oikein päin.
Z
Zoom-objektiivi: Objektiivi, jonka polttoväliä voidaan muuttaa ja jonka tarkennuspiste pysyy samana polttoväliä muutettaessa. (vertaa: vario-objektiivi ja kiinteäpolttovälinen objektiivi).
