nomad
Liittynyt: 10 years ago
Viestit: 10039

1 year ago

Tuli hieman provottua. Sori siitä, kuten tapana on sanoa - saan näppylöitä kännykuvaamisen halveksemisesta :-)

Ja vaikka olenkin omassa kuvaamisessani varsin konservatiivinen, niin karsastan sitä kaihoa jolla näihin asioihin usein suhtaudutaan. Maailmanmenon edessä koettu kaiho on toki oikeutettua ja arvostettavaakin, mutta ei missään tapauksessa realistista tai rehellistä.

Laajis on rehellinen ja elämässä kiinni oleva väline kuvata. ajattelen, että syynä on, ettei laajiksella voida katkaista kohteen ja kontekstin välistä yhteyttä, kuten teleobjektiivin kanssa touhutessa usein tapahtuu. Lisäksi laajis pakottaa kuvaajan lähelle kohdetta ja vuorovaikutukseen tämän kanssa - hyvä periaate sekin.
 
motris
Liittynyt: 12 years ago
Viestit: 2765
Paikkakunta: Helsinki

1 year ago

nomad kirjoitti:
Laajis on rehellinen ja elämässä kiinni oleva väline kuvata. ajattelen, että syynä on, ettei laajiksella voida katkaista kohteen ja kontekstin välistä yhteyttä, kuten teleobjektiivin kanssa touhutessa usein tapahtuu. Lisäksi laajis pakottaa kuvaajan lähelle kohdetta ja vuorovaikutukseen tämän kanssa - hyvä periaate sekin.
On se varmasti noinkin. Toisaalta kuvaajan voi olla hyvä "katkaista" se yhteys ylimääräiseen viitekehykseen. Sinällään tele on siis hyvä. Voi siis ajatella niinkin, että itse kohde on se tärkein ja muulla ei ole mitään väliä. Keskitytään siis olennaiseen.

Itse en osaa ajatella, etteikö kohde olisi vuorovaikutuksessa kohteen kanssa. Aika pitkiin polttoväleihin pitää mielestäni mennä, jotta kuvaaja ei olisi vuorovaikutuksessa. Joku 105 mm ja aps-c, niin kai siinä aika lähellä kuitenkin ollaan. Toki vuorovaikutuksella ja kontaktilla on myös kai jonkinlainen nyanssiero.
 
nomad
Liittynyt: 10 years ago
Viestit: 10039

1 year ago

motris kirjoitti:
On se varmasti noinkin. Toisaalta kuvaajan voi olla hyvä "katkaista" se yhteys ylimääräiseen viitekehykseen. Sinällään tele on siis hyvä. Voi siis ajatella niinkin, että itse kohde on se tärkein ja muulla ei ole mitään väliä. Keskitytään siis olennaiseen.
Totta. Ja estetiikan kannalta monissa kuvissa melkeinpä välttämätöntä.
 
Manual
Liittynyt: 9 years ago
Viestit: 849

1 year ago

Ettei nyt tulisi jankutettua laajakulmasta, niin katsotaan kuvakulman muutosta kunkin omista lähtökohdista.
Se vähä mitä olen nähnyt Tapiolan kuvia, istuu hyvin hänen puheisiinsa. Lyhyt tele on valikoitunut hänen ilmaisuunsa ja toimii erinomaisesti.
Kukin mieltymyksiensä mukaisesti. Lukeeko jonkun kirjan kuudennen kerran tai varioiko teemojaan.
Omalta osaltani huomaan välillä muistikortillani olevan mieluisia kuvia, estetiikkaa, fiilinkejä, abstraktioita...  ilman velvoitetta näkyvään yhteyteen mihinkään.
Pidän hyvänä ja tarpeellisinakin kehittyäkseni, näitä ilmaisun vapauteni tuotteita. Jotain elämänkaaren yhteyksiä, tai syklejä, tunnistan omaan kuvastooni.
Kinaamaan en ryhtyisi, en todellakaan. Kuvat ovat kuitenkin vain eräs 'rinnakkaistodellisuuden' heijaste, ehkä arjelle välttämättömiäkin.
t. manual
 
Avatar
Mirrored
Kuvat.fi VIP
Liittynyt: 10 years ago
Viestit: 18578
Paikkakunta: Karjaa

1 year ago

Tapiola2006 kirjoitti:
Ei ole myöskään mitään järkevää syytä, että hyökkäät vittumaisella asnteella repostelemaan allekirjoittaneen mielipiteitä.
Tää viimeinen vaan liittyi edelliseen hyvin tiiviisti.

Jossain kuvitelmissamme on vanha joka on joviaali eikä muuten tärkeä.
Tamron SP85mm, IMO paras muotokuvaobjektiivi
Nikkor AF-S 50mm ja 35mm G
Leica M - Sony E laatusovite, merkki Metabones
 
Avatar
Mirrored
Kuvat.fi VIP
Liittynyt: 10 years ago
Viestit: 18578
Paikkakunta: Karjaa

1 year ago

Järkytyin kun näkökulma.net on näköjään lopetettu.  Missä nyt ravitsevat keskustelut maailmasta?

Näkemiin. Ja näkemisiin.
Viimeksi muokannut Mirrored, 11.7.2016 klo 22.45. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Tamron SP85mm, IMO paras muotokuvaobjektiivi
Nikkor AF-S 50mm ja 35mm G
Leica M - Sony E laatusovite, merkki Metabones
 
Avatar
JLN
Liittynyt: 7 years ago
Viestit: 4186
Paikkakunta: Porvoo

1 year ago

nomad kirjoitti:
Laajis on rehellinen ja elämässä kiinni oleva väline kuvata. ajattelen, että syynä on, ettei laajiksella voida katkaista kohteen ja kontekstin välistä yhteyttä, kuten teleobjektiivin kanssa touhutessa usein tapahtuu. Lisäksi laajis pakottaa kuvaajan lähelle kohdetta ja vuorovaikutukseen tämän kanssa - hyvä periaate sekin.
Hyvin sanottu!
 
JPu (rivimies)
Liittynyt: 12 years ago
Viestit: 5734
Paikkakunta: Kantahäme

1 year ago

emerik kirjoitti:
Laajakulmalla ei ole tullut kuvattua kuin ihan alussa kun kameran mukana tuli se kittiobjektiivi. Pitäisi varmaan joskus saada ostettua laajis, niin tulisi sekin enemmän tutuksi.
Jos et ole sitä Kitiiä hukannut, niin mikä estää? Ei kai valokuvaaminen ole hankinoista kiinni, ennemmin luulisi luovuudesta oppimisen halusta?
 
motris
Liittynyt: 12 years ago
Viestit: 2765
Paikkakunta: Helsinki

1 year ago

Olen pahoillani, mutta en ymmärrä vänkäämistä/vittuilua.
Tapiola2006 kirjoitti:
Menkääs nyt sisälukua opettelemaan. Helpottaisi kummasti. Samaten kuin luetun ymmärtäminen (ei siis se jatkuva väärinymmärtäminen).

Kertomani oli toteamus, että näin on käynyt. Asia liittyi myös mainitsemiinin Leica ja Canonin 35-millisiin, mutta jostain syytä Nikonin kanssa 28 on mieluisempi. Ei mitään järkevää syytä.

Ei ole myöskään mitään järkevää syytä, että hyökkäät vittumaisella asnteella repostelemaan allekirjoittaneen mielipiteitä.
Itse en ymmärrä näitä "kuvautumissuhteita". Varsinkaan "samoilta jalansijoilta". Ensinnäkin: 6x6 on täysin toinen formaatti kuin kino (24x36/36x24). Sanon nyt taas kerran, että on täysin tyhjänpäiväistä verrata kahta asiaa toisiinsa, jos kolmas muuttuja jätetään huomioimatta.

Yleensä se vaan tuppaa olemaan niin, että jos järki sanoo jotain, niin sitä harvemmin mikään ravistaa. Mutta jos fiiliksillä mennään, niin se joskus vituttaa. Ja silloin kun vituttaa, kannattaa pysähtyä miettimään, mennäänkö fiiliksellä vai järjellä.
 
Avatar
markku55
Paid subscriber
Liittynyt: 5 years ago
Viestit: 11559
Paikkakunta: Hanko

1 year ago

Oma kuvaamiseni on aina vaan mennyt kohti laajiksia, 24-105 Minolta on se useimmin mukana oleva lasi jos kuvaan A900:lla, E-PL5 m43 kameralla on hyvin usein 9-18mm mukana. Kaikki pitemmät lasit on jääneet hyllyyn. Haluan olla lähellä ja joskus on pakkokin, vaikkapa jos kuvaan veneessä missä etäisyydet ei voi olla isoja. Nuorena kokeilin kaiken näköisiä telelaseja, oli nelisatasia, 90-250 zoomia, 500mm peiliä, jne. Nyt on ihan laadukas Minoltan 70-300mm kaapissa, samoin Tamronin 500mm peili, kuten myös Olympuksen m zuiko 40-150mm. Hyvin harvoin kuvaan yli 50mm kinoformaatilla.
Näin siis 67v:n kuvaustottumuksista, eli ei näitä voi mitenkään vetää yhteen iän perusteella, me ollaan kaikki omia itsejämme, emme toistemme perässä kulkijoita.
Pyrin tekemään kaiken hyvin, mutta joskus vaan pakkaa tulemaan priimaa ;)))
 
Avatar
paraneva
Kuvat.fi VIP
Liittynyt: 12 years ago
Viestit: 9473
Paikkakunta: Vantaa

1 year ago

Täytin 59 alkukuusta, tänä kesänä on tullut kuvailtua normaalia pitemmällä polttovälillä, kun hankin tuon Nikkorin mainion 200-500 millisen, mutta luulisin, että lomareissulla tulee 14-24:kin olemaan käytössä, tuota norsunjutskaa en raahaa mukaan, joku tolkku sentään.
 
motris
Liittynyt: 12 years ago
Viestit: 2765
Paikkakunta: Helsinki

1 year ago

Mä olen hieman yllättynyt näistä itseäni vanhempien kommenteista. Ennen tätä keskustelua ajattelin täysin päinvastoin. Itse täytin 42 alkukuusta, ja käyttäisin mieluiten 28 mm (@aps-c), jos se muuten ajaisi asiansa. Myös suoran palautteen perusteella olettaisin laajempaa "näkökulmaa" itseltäni. Heh, tai siis hiljaisen palautteen perusteella.

Tämä on kyllä mielenkiintoista pohdintaa, vaikka en tätä niin jääkään syvemmin analysoimaan.

Kummitytöstäni näin eilen kuvan, joka sekin vaikutti pitkällä polttovälillä otetulta. Siis suhteutettuna kinoon. Siinä kyllä häiritsi toki "jokipoliisi-efektikin".

Mutta siis. Mielenkiintoista.
 
nomad
Liittynyt: 10 years ago
Viestit: 10039

1 year ago

Ennen sanottiin että vanhetessa viisastuu. Se tarkoittanee näkökulmien avartumista?
 
motris
Liittynyt: 12 years ago
Viestit: 2765
Paikkakunta: Helsinki

1 year ago

nomad kirjoitti:
Ennen sanottiin että vanhetessa viisastuu. Se tarkoittanee näkökulmien avartumista?
Näin mäkin ajattelin. Tämän ketjun perusteella mietin kuitenkin, että onko olennaiseen keskittyminen sitten kuitenkin se juttu.
 
Avatar
Mirrored
Kuvat.fi VIP
Liittynyt: 10 years ago
Viestit: 18578
Paikkakunta: Karjaa

1 year ago

motris kirjoitti:
Mä olen hieman yllättynyt näistä itseäni vanhempien kommenteista. Ennen tätä keskustelua ajattelin täysin päinvastoin.
Eihän tässä välttämättä edes ollut kuin sinua vanhempia, arvelen?  Tai olisiko pari ollut muutakin noin nelikymppistä (nuorta) ;):

Kiinnostaa mistä ajattelit päinvastoin ennen tätä keskustelua? 
Tamron SP85mm, IMO paras muotokuvaobjektiivi
Nikkor AF-S 50mm ja 35mm G
Leica M - Sony E laatusovite, merkki Metabones
 
motris
Liittynyt: 12 years ago
Viestit: 2765
Paikkakunta: Helsinki

1 year ago

mirrored kirjoitti:
Kiinnostaa mistä ajattelit päinvastoin ennen tätä keskustelua?
Ajattelin, että näkökulma avartuu. Olen kuvitellut, että näkökulman suppeutuminen kertoo vain katkeruudesta. Eihän nämä toki mustavalkoisia asioita ole.
 
Avatar
Mirrored
Kuvat.fi VIP
Liittynyt: 10 years ago
Viestit: 18578
Paikkakunta: Karjaa

1 year ago

Kaikki meistä vanhoista ei vaan ole niin hyviä kurjalliseen kuin visuaaliseen ilmaisuun.  Jos otsikossa olisi kuvakulma supistuu, tätäkään supistunutta viestiä ei olisi lähetetty.  Kirjallinen on kuitenkin kuin runous.  Harvoin samaa voi sanoa valiokuvauksesta.

(En halua olla ikärasisti.  Jos koet syrjintää, niin voin hyväksyä 42v vanhaksi. Et ole kuin muutaman vuoden mua nuorempi.  Mäkin oon nuorisoo ehKä.  Keski-ikää ei ole olemassa, tai kuka nyt semmoinen haluaisi olla!)

Otsikko on siinä totuudessa, että ikää usein tulee, ellei kuole.    :D
Viimeksi muokannut Mirrored, 13.7.2016 klo 21.32. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Tamron SP85mm, IMO paras muotokuvaobjektiivi
Nikkor AF-S 50mm ja 35mm G
Leica M - Sony E laatusovite, merkki Metabones
 
Avatar
Tapiola2006
Liittynyt: 11 years ago
Viestit: 9840

1 year ago

motris kirjoitti:
Ajattelin, että näkökulma avartuu. Olen kuvitellut, että näkökulman suppeutuminen kertoo vain katkeruudesta. Eihän nämä toki mustavalkoisia asioita ole.
Itse koen, ettei kyse ole minkään sortin supistumisesta, rajautumisesta tai rajoittuneisuudesta.

Jos asiaa kuin asiaa harrastaa hyvin aktiivisesti (ja lisäksi tekee vielä työnään), syntyy jossain vaiheessa tilanne, jolloin on itsearvioinnin paikka. Jos tuuri käy voi keskittyä omalta kannalta olennaiseen ja löytää samalla laajempia tapoja lähestyä tuttuja kohteita.

Tässä suhteessa esim. arkkitehtuurin tallentaminen on erittäin palkitsevaa, sillä vaihtoehdot ja lähestymistavat eivät kovin äkkiä lopu.

Lisäksi (toivottavasti) avautuu mielessä tilaa ja mahdollisesti aikaakin kokeilla teknisempiä osa-alueita kuten vaikkapa uudelleen IR-kuvaamista, pallopanoraamoja, kuvien pinoamista jne. jne. kukin mieltymyksiensä mukaan.

Joka tapuksessa ulkoiset tekijät ohjaavat myöskin meitä yksilöinä, vaikkka emme sitä huomaisikaan.

http://www.hs.fi/kulttuuri/a1468376613914
Viimeksi muokannut Tapiola2006, 14.7.2016 klo 9.37. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
 
Avatar
Olli Knuuttila
Paid subscriber
Aiheen aloittaja
Liittynyt: 4 years ago
Viestit: 2581
Paikkakunta: Mikkeli

1 year ago

Kyllä mä tarkoitin, että näkökulma supistuu. Ei kiinnitä niinkään huomiota ihmisjoukkoihin vaan ihmisiin, ei maisemaan vaan yksittäisen taloon tai vaikka portaikkoon, ei kiinnosta juna vaan ehkä sen yksittäinen ikkuna.

Nuorena mä halusin ratkaista maailmanrauhan ongelmat, olin vankilassakin totaalikieltäytyjänä, (mä olen ollut ehdokkaana neljissä vaaleissa, nyt en lähtisi edes kilon kappaleina) nyttemmin mua kiinnostaa enemmän rastaanpesä mökillä halkopinon päällä. Joskus nuorena mä unelmoin tekeväni jotain sellaista, josta minut muistetaan sata vuotta, nyt kiinnostaa saada aikaan sisältörikas kuva omaksi ja läheisten, ehkä muiden samanhenkisten iloksi. Tähän en tarvitse laajakulmaa, ei tietenkään kategorisesti vaan noin pääsääntöisesti, vaan lyhyt tele tuntuu antavan rajattomasti mahdollisuuksia löytää siitä suppeammasta maailmasta jotain kerrottavaa.
“A thing that you see in my pictures is that I was not afraid to fall in love with these people.”
— Annie Leibovitz
http://www.varallisuus.fi/valotinphoto/
 
motris
Liittynyt: 12 years ago
Viestit: 2765
Paikkakunta: Helsinki

1 year ago

Tapiola2006 kirjoitti:
Itse koen, ettei kyse ole minkään sortin supistumisesta, rajautumisesta tai rajoittuneisuudesta.

Jos asiaa kuin asiaa harrastaa hyvin aktiivisesti (ja lisäksi tekee vielä työnään), syntyy jossain vaiheessa tilanne, jolloin on itsearvioinnin paikka. Jos tuuri käy voi keskittyä omalta kannalta olennaiseen ja löytää samalla laajempia tapoja lähestyä tuttuja kohteita.

Tässä suhteessa esim. arkkitehtuurin tallentaminen on erittäin palkitsevaa, sillä vaihtoehdot ja lähestymistavat eivät kovin äkkiä lopu.
Niin. Nämä on hankalia juttuja. Monta muuttujaa. Mä lähdin tähän pohdiskeluun sillä ajatuksella, että ketjun aloittaja on harrastaja, ei niinkään ammattikuvaaja. Kyllähän jokaisella ihmisellä tulee elämänsä aikana itsearvionnin paikkoja. Kehityspsykologisesti ne on näitä lapsuus, nuoruus, perheen perustaminen jne. Jos ihan ammattijournalistikuvaaja ajattelen, niin kyllä veikkaisin taakan kasvavan sitä mukaa, kun nimeä tulee. Kyllähän se kai tässäkin on niin, että tuhat sanaa kertoo vähemmän kuin yksi kuva.

Jos arkkitehtuurikuvauksesta mennään makrokuvaamiseen, niin ihan samoin siinä [makrokuvaamisessa] on paljon erilaisia lähestymistapoja. Missä lähestymistavat siis loppuvat?

Kyllä mä väitän, että se on (yleensä) aina kuvaajan rajoittuneisuus, joka ohjaa. Väitän siis, että HCB:n heittämä "Sharpness is a bourgeois concept" viittasi juurikin tähän.

Mutta yhtä totuuttahan ei ole. Se on valokuvaamisen suola ja sokeri.

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 9 vierailijaa
Vaihda väriteemaa Vaihda leveyttä