Vinski
Liittynyt: 10 years ago
Viestit: 2984

4 years ago

nomad kirjoitti:
Kyllä kuvaaminen ja siinä kehittyminen on 99% jotain aivan muuta kuin teknistä keskustelua.
Se on vähän siitä kiinni kuinka laveasti tekniikan ymmärtää. Täälläkin suurin osa hyvistäkin kuvista on esityksiä ihan arkipäivän asioista. Mielenkiintoinen sisältö on piste iin päälle ja lahja kuvaajalle.
 
Avatar
niffe
Liittynyt: 6 years ago
Viestit: 11051
Paikkakunta: HELSINKI

4 years ago

Kimo kirjoitti:
Kasimir kirjoitti:
Suurien puheiden jälkeen olisi tarvetta näytöille. Ehkä? Se on pelottavaa.

kapa
+ 1  aika hyvä,nauratti mukavasti.Siksi en juuri puhele,laittelen kuvia .Välillä paskoja ,välillä enemmän paskoja.
Gentlemen, muistakaa että täällä osallistuvat muutkin kuin ne, joilla on ambitioita tulla kuvaajiksi.

EDIT: Poistin viitteen, koska se olisi aiheuttanut helposti väärinkäsityksiä.
Viimeksi muokannut niffe, 19.4.2013 klo 16.29. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
 
ppotka
Liittynyt: 7 years ago
Viestit: 1709

4 years ago

Edellä jo mainittiin, mutta mainitsisin edelleen ja sanoisin vielä suorempaan kaikkein parhaimman tavan kehittyä olevan: matkiminen.

Etsi netistä ja/ tai kirjoista kuvia, joista ITSE PIDÄT aivan erityisesti. Nettikuvan olisi hyvä olla mahdollisimman iso, ainakin yli 1000px. Kirjan tietysti mahdollisimman hyvin painettu.

Sitten valitset kuvan ja toteutat sen täsmälleen samanlaisena. Ei huonompana, ei parempana eikä missään tapauksessa minään omana versiona vaan TÄSMÄLLEEN SAMANLAISENA. Nettikuvaa verrataan luonnollisesti näytöllä. Kirjan kuvaa puolestaan omaan printtiin.

Mitään selityksiä ei saa olla miksi kuva ei voisi olla täsmälleen samanlainen. Jos joudut sellaisia keksimään, et ole edes yrittämässä esikuvasi tasolle. Jos esikuvassa on lapinpöllö lentämässä lumituiskussa, kuvasi on toteutettava täsmälleen samanlaisena valoa, lumisadetta ja siipien asentoa myöten. Esikuvat on syytä valita niin, että raha, matka ym. ei ole este. Jos esikuvana on Sydneyn konserttitalo iltavalaistuksessa, kohteesi on Sydneyn konserttitalo täsmälleen samasta kulmasta täsmälleen samanlaisessa valossa talon omia valoja ja veden heijastusta myöten. Tyvestä puuhun siis, jos et mahdollisesti voi hypätä suoraan latvaan. Kiipeäminen tulee muuttumaan koko ajan sitä helpommaksi mitä korkeammalle nouset.

Kyse ei tässä ole luovuudesta vaan kehittymisestä kuvaajana. Tämä opettaa lukemaan valokuvaa. Tämä pakottaa törmäämään toteutuksen kuvausteknisiin (valaistus, polttoväli, perspektiivi, aukot, ajat ym esikuvasta riippuen) ongelmiin - JA VOITTAMAAN ne. Tämä osoittaa nopeasti mihin oikeasti pitää kiinnittää huomiota, mitä kalustoa oikeasti tarvitset ja mitä et yksinkertaisesti osaa. Mitä laadukkaampina näet esikuvasi, sitä vaikeampaa, mutta ah niin paljon kehittävämpää.

Sitten, kun homma alkaa mennä lonkalta, oletkin jo ohessa tehnyt sitä omaa kamaa samalla tasolla.

Tv. satunnainen vierailija
 
SakkeM
Kuvat.fi VIP
Liittynyt: 9 years ago
Viestit: 16625

4 years ago

Täsmälleen noin.  Minä vain en osannut sanoa sitä noin selkeästi.
Only 100% recycled electrons were used in the making of this message...
 
keegan
Liittynyt: 7 years ago
Viestit: 5950
Paikkakunta: Oulu

4 years ago

ppotka kirjoitti:
Edellä jo mainittiin, mutta mainitsisin edelleen ja sanoisin vielä suorempaan kaikkein parhaimman tavan kehittyä olevan: matkiminen.

Etsi netistä ja/ tai kirjoista kuvia, joista ITSE PIDÄT aivan erityisesti. Nettikuvan olisi hyvä olla mahdollisimman iso, ainakin yli 1000px. Kirjan tietysti mahdollisimman hyvin painettu.

Sitten valitset kuvan ja toteutat sen täsmälleen samanlaisena. Ei huonompana, ei parempana eikä missään tapauksessa minään omana versiona vaan TÄSMÄLLEEN SAMANLAISENA. Nettikuvaa verrataan luonnollisesti näytöllä. Kirjan kuvaa puolestaan omaan printtiin.

Mitään selityksiä ei saa olla miksi kuva ei voisi olla täsmälleen samanlainen. Jos joudut sellaisia keksimään, et ole edes yrittämässä esikuvasi tasolle. Jos esikuvassa on lapinpöllö lentämässä lumituiskussa, kuvasi on toteutettava täsmälleen samanlaisena valoa, lumisadetta ja siipien asentoa myöten. Esikuvat on syytä valita niin, että raha, matka ym. ei ole este. Jos esikuvana on Sydneyn konserttitalo iltavalaistuksessa, kohteesi on Sydneyn konserttitalo täsmälleen samasta kulmasta täsmälleen samanlaisessa valossa talon omia valoja ja veden heijastusta myöten. Tyvestä puuhun siis, jos et mahdollisesti voi hypätä suoraan latvaan. Kiipeäminen tulee muuttumaan koko ajan sitä helpommaksi mitä korkeammalle nouset.

Kyse ei tässä ole luovuudesta vaan kehittymisestä kuvaajana. Tämä opettaa lukemaan valokuvaa. Tämä pakottaa törmäämään toteutuksen kuvausteknisiin (valaistus, polttoväli, perspektiivi, aukot, ajat ym esikuvasta riippuen) ongelmiin - JA VOITTAMAAN ne. Tämä osoittaa nopeasti mihin oikeasti pitää kiinnittää huomiota, mitä kalustoa oikeasti tarvitset ja mitä et yksinkertaisesti osaa. Mitä laadukkaampina näet esikuvasi, sitä vaikeampaa, mutta ah niin paljon kehittävämpää.

Sitten, kun homma alkaa mennä lonkalta, oletkin jo ohessa tehnyt sitä omaa kamaa samalla tasolla.

Tv. satunnainen vierailija
Teknikkona tuossa kyllä kehittyisi, mutta että kuvaajana...
Ennen kaikkea tuo olisi loputtoman tylsää, apinoida sataprosenttisesti jo muiden ottamia kuvia. Luultavasti valtaosa harrastajista haluaa kuvaamisen olevan mielenkiintoista ja antoisaa, tuo olisi kaikkea muuta.
Siksi toisekseen, ei se kuvaamisen perustekniikka niin vaikeaa ole, että sitä pitäisi noin orjuuttavalla tavalla opetella. Pikemmin niin päin, että tekniikka opetellaan ja harjoitetaan tavalla joka on ihan omien kuvien kannalta mielekästä, motivaatiokin tekniikan opetteluun olisi silloin varmaan kertaluokkaa suurempi.
Kolmanneksi noilla edellytyksillä aika vähiin (onneksi) kävisi ne matkittavat kuvat Syrjäkylällä asuvalle köyhälle harrastajalle.
Huh, ihan puistattaa tuo ehdotuksesi.
No, ymmärrän kyllä tarkoituksesi ja varmasti tekniikka kohenisi itse kullakin. Mutta kuolettavan tylsää se olisi.
 
Avatar
Kimo
Liittynyt: 8 years ago
Viestit: 10969

4 years ago

Haluaisin joskus kokeilla mihin en usko,tämän miehen työtapaan.Mikäli joku katsoi "valokuvauksen huiput" sarjaa, jossa käsiteltiin tätä kuvausta.Olin mykistynyt.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Louis_Daguerre

http://www.taidetyosuojelu.net/?navi1=0 ... 7&navi3=02
Onko Suomessa osaajia?
Viimeksi muokannut Kimo, 19.4.2013 klo 19.14. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
13x18
 
Avatar
kebax
Paid subscriber
Liittynyt: 6 years ago
Viestit: 9841
Viesti:

4 years ago

keegan kirjoitti:
... No, ymmärrän kyllä tarkoituksesi ja varmasti tekniikka kohenisi itse kullakin. Mutta kuolettavan tylsää se olisi.
Eikös tähän sun lausuntoosi liity nyt joku paradoksi? Eihän kehityksen pitäisi tylsää olla vaan päinvastoin innostavaa.
 
keegan
Liittynyt: 7 years ago
Viestit: 5950
Paikkakunta: Oulu

4 years ago

kebax kirjoitti:
keegan kirjoitti:
... No, ymmärrän kyllä tarkoituksesi ja varmasti tekniikka kohenisi itse kullakin. Mutta kuolettavan tylsää se olisi.
Eikös tähän sun lausuntoosi liity nyt joku paradoksi? Eihän kehityksen pitäisi tylsää olla vaan päinvastoin innostavaa.
Niin, niin pitäisi.
 
Avatar
mlphotic
Kuvat.fi VIP
Liittynyt: 4 years ago
Viestit: 3424
Paikkakunta: Ihari/Utsjoki

4 years ago

keegan kirjoitti:
kebax kirjoitti:
keegan kirjoitti:
... No, ymmärrän kyllä tarkoituksesi ja varmasti tekniikka kohenisi itse kullakin. Mutta kuolettavan tylsää se olisi.
Eikös tähän sun lausuntoosi liity nyt joku paradoksi? Eihän kehityksen pitäisi tylsää olla vaan päinvastoin innostavaa.
Niin, niin pitäisi.
Se vaan on tässäkin niin, että "nihil sine labore".
 
Avatar
J.Vuokko
Liittynyt: 12 years ago
Viestit: 8349
Paikkakunta: Kaarina
Viesti:

4 years ago

Potkan kirjoitus viittaa mielestäni joidenkin suosimaan 'kamerajalan reikien etsimiseen'.  Ideana on yrittää ottaa jos ei nyt täysin samanlaista kuvaa kuin suuri esikuva on ottanut, niin kuitenkin hyvä kuva samalta paikalta.
Samalla näkee toivottavasti paljon asioita ja voi oivaltaa miksi kameran paikaksi on valittu juuri se ja miksi rajaus ja polttoväli sellaiset mitä ovat olleet.
Pelkkää kuvaa kstsomalla kun ei näe mitä esteitä tms. Rajoitteota kuvauspaikka itsessään asettaa..

Päinvastainenkin ajatusmalli on. Ole vaikka vuosi kataelematta muiden kyvia. Pystyt keskittymään paremmin omaan juttuusi kun mielen perukoilla ei kummittele nettisaittien kuninkaiden hehkutetuimmat uutuudet.

Mielestäni molemmat tavat täydentävät toisiaan. Matkimalla esikuviaan ja tutustumalla kuvauspaikkoihin oppii näkemään lisää ja pitämällä kuvien katsomis-selibaattia joutuu työskentelemään enemmän näkemyksensä kanssa.

Harrastaisin varmasti tuota kamerajalan reikien jahtaamista, mutta kun ne loistokuvaajat toimivat eläessään ihan eri pallonpuoliskolla.

Kuvaselibaatti onkin jo vaikeampi kaltaiselleni hienoista kuvista nauttijalle. Mutta se ainakin onnistuisi halvalla. Nettiaikaakaan ei kuluisi niin paljoa ja kirjahyllyyn voisi raivata kuvateosten kohdalle muuta tilaa.

Sitten on vielä aika.. nykyään pitäidi olla kaiken valmista nopeasti, mutta olen törmämnyt jatkuvadti samaan asiaan: kun kuva on vielä tuore, sitä pitää parempana kuin se on. Tunneside kuvaushetkeen on liian vahva. Ja kääntäen, vanhemmista kuvista, joita olen ylenkatsonut alkuun (onneksi sentään säädtänyt digioriginaalit tai skannit/pinnakkaiset) on löytynyt varsin hyvää materiaalia.
Nyt käyn paljolti läpi vuosien 2008-2010 kuvamassoja. Siis 3-5 vuoden muhiminen sopii mulle :)
 
Avatar
kebax
Paid subscriber
Liittynyt: 6 years ago
Viestit: 9841
Viesti:

4 years ago

J.Vuokko kirjoitti:
Potkan kirjoitus viittaa mielestäni joidenkin suosimaan 'kamerajalan reikien etsimiseen'.  Ideana on yrittää ottaa jos ei nyt täysin samanlaista kuvaa kuin suuri esikuva on ottanut, niin kuitenkin hyvä kuva samalta paikalta. ...
Minun mielestä ei viitannut tuollaiseen ideaan ollenkaan. Sen sijaan:
ppotka kirjoitti:
... Sitten valitset kuvan ja toteutat sen täsmälleen samanlaisena. Ei huonompana, ei parempana eikä missään tapauksessa minään omana versiona vaan TÄSMÄLLEEN SAMANLAISENA. Nettikuvaa verrataan luonnollisesti näytöllä. Kirjan kuvaa puolestaan omaan printtiin. ...
Ja aiheeseen hienosti sopivana perusteluna näin:
ppotka kirjoitti:
.. Kyse ei tässä ole luovuudesta vaan kehittymisestä kuvaajana. Tämä opettaa lukemaan valokuvaa. Tämä pakottaa törmäämään toteutuksen kuvausteknisiin (valaistus, polttoväli, perspektiivi, aukot, ajat ym esikuvasta riippuen) ongelmiin - JA VOITTAMAAN ne. ...
Viimeksi muokannut kebax, 20.4.2013 klo 3.37. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
 
SakkeM
Kuvat.fi VIP
Liittynyt: 9 years ago
Viestit: 16625

4 years ago

keegan kirjoitti:

No, ymmärrän kyllä tarkoituksesi ja varmasti tekniikka kohenisi itse kullakin. Mutta kuolettavan tylsää se olisi.
Tylsää?

Kyllä minä voisin katsoa hyvän esimerkkikuvan mainitusta Sydneyn Oopperatalosta, Taj Mahalista, sitten ehkä Machu Pichu tms....  Enpä usko, että tylsää olisi.

Itse asiassa, ei se muutenkaan tylsää ole, vaan hyvin mielenkiintoista. Siinä panee itsensä koetukselle, kun ei kelpaakaan se "kyl se minusta noin on hyvä", vaan on saatava aikaan jotain muitten asettamien kriteerien mukaista.

Mutta, kukin tyylillään;  Pekan kuvailema malli sopii minulle.

Lähdenkin tästä studiolle...  ;)
Only 100% recycled electrons were used in the making of this message...
 
keegan
Liittynyt: 7 years ago
Viestit: 5950
Paikkakunta: Oulu

4 years ago

mlphotic kirjoitti:
keegan kirjoitti:
kebax kirjoitti:
Eikös tähän sun lausuntoosi liity nyt joku paradoksi? Eihän kehityksen pitäisi tylsää olla vaan päinvastoin innostavaa.
Niin, niin pitäisi.
Se vaan on tässäkin niin, että "nihil sine labore".
Epäilemättä, kyse onkin siitä millaista työtä ja millaisista lähtökohdista.
 
olliR
Liittynyt: 11 years ago
Viestit: 365
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

4 years ago

Itse näen Potkan esittämän metodin tienä siihen, että pystyy toteuttamaan myös sen oman näkemyksensä.

Jos sinulla on päässäsi näkemys siitä, minkälaisen kuvan haluat ja mitä sen kuvan pitää välittää katsojalle, niin jos pystyt matkmaan muita, pystyt matkimaan itseäsikin.

Ainakin itselleni tämä ollut kova opettelemisen paikka. "Ei se nyt ihan noin pitänyt mennä" on tyypillinen ajatus omia kuvia katsoessa. Ideoita toki syntyy kuvauksen aikanakin, mutta todella usein haluaisin saada sen oman juttuni esille. Joskus toki onnistuukin.

Toimii sinänsä vaikka katukuvauksessakin, usein vaan suunnittelun ja kuvanoton välillä on joko muutama sekunti tai sitten kuukausien odottelu.
 
Abmaj13#11
Liittynyt: 11 years ago
Viestit: 28

4 years ago

olliR kirjoitti:
–––jos pystyt matkimaan muita, pystyt matkimaan itseäsikin.–––
Tämähän oli hyvä huomio. Matkiminen edellyttää tiedostamista ja taitoa. Ei varmasti ole mikään helppo työ kopioida kuva vain sitä katsomalla. Miksi muuten maailma olisi täyttä kaikenlaisia valaisu- ja kuvausoppaita?

Missä ovat ne kuvaajat, jotka ovat ainutlaatuista jälkeä tuottavia lahjakkuuksia jo syntyessään? Jotka eivät ikinä ole tehneet mitään perustuen muiden tekemisiin.

Mitä tarkoittaa kuvaajana kehittyminen? Siihen kun on useita näkökulmia, joita onkin jo tullut esille: kameran käsittely (tekninen suorittaminen), valokuvaajan liikevaihto/asiakasmäärä (kaupallinen menestys) ja luova tekeminen (arvostus taideyhteisössä). Mitä vielä?

En sanoisi, että kopiointi on tylsää, jos tarkoitus on oppia ja kehittyä. Vaikeaa ja työlästä se on. Ja sitten voikin tuhannen epäonnistumisen jälkeen selitellä, että minä teen ennemmin asiat omalla tavalla, kun tuo kopioiminen sopii vain lahjattomille...

Miten esimerkiksi luovuutta tulisi opettaa, jos luovuus lähtökohtaisesti tarkoittaa uuden luomista? "–Tee näin, mutta älä samalla tavalla. –Siis häh?"

Karkeasti oppiminen tarkoittaa toisten tekemisten tai tietojen sisäistämistä ja toisintamista – matkimista ja muistamista. Luovuus on sitten soveltamista ja uuden luomista. Matkiminen ei välttämättä johda luovuuteen, mutta tarjoaa paljon työkaluja. Ja luovuutta voi olla ilman täydellistä matkimistakin. Mistä tässä nyt tulisi keskustella? Matkimisen ja uuden luomisen optimaalisesta suhteesta? Ja mikä on se mittari, joka määrittelee tuon suhteen oikeellisuuden? Toisintamisen nopeus, kaupallinen menestys vai muiden taiteilijoiden kunnioitus?

Meni vähän ohi aiheesta, mutta eipä sitä aihetta oikein ole määriteltykään. Mitä tarkoittaa kuvaajana kehittyminen? (Samaan syssyyn pitää varmaan määritellä se kuuluisa hyvä kuva -käsitekin, koska hyvä/kehittynyt kuvaaja ottaa hyviä kuvia – ainakin parempia kuin ennen kehittymistään.)
 
Avatar
markku55
Paid subscriber
Aiheen aloittaja
Liittynyt: 5 years ago
Viestit: 11559
Paikkakunta: Hanko

4 years ago

Abmaj13#11 kirjoitti:
olliR kirjoitti:
–––jos pystyt matkimaan muita, pystyt matkimaan itseäsikin.–––
Tämähän oli hyvä huomio. Matkiminen edellyttää tiedostamista ja taitoa. Ei varmasti ole mikään helppo työ kopioida kuva vain sitä katsomalla. Miksi muuten maailma olisi täyttä kaikenlaisia valaisu- ja kuvausoppaita?

Missä ovat ne kuvaajat, jotka ovat ainutlaatuista jälkeä tuottavia lahjakkuuksia jo syntyessään? Jotka eivät ikinä ole tehneet mitään perustuen muiden tekemisiin.

Mitä tarkoittaa kuvaajana kehittyminen? Siihen kun on useita näkökulmia, joita onkin jo tullut esille: kameran käsittely (tekninen suorittaminen), valokuvaajan liikevaihto/asiakasmäärä (kaupallinen menestys) ja luova tekeminen (arvostus taideyhteisössä). Mitä vielä?

En sanoisi, että kopiointi on tylsää, jos tarkoitus on oppia ja kehittyä. Vaikeaa ja työlästä se on. Ja sitten voikin tuhannen epäonnistumisen jälkeen selitellä, että minä teen ennemmin asiat omalla tavalla, kun tuo kopioiminen sopii vain lahjattomille...

Miten esimerkiksi luovuutta tulisi opettaa, jos luovuus lähtökohtaisesti tarkoittaa uuden luomista? "–Tee näin, mutta älä samalla tavalla. –Siis häh?"

Karkeasti oppiminen tarkoittaa toisten tekemisten tai tietojen sisäistämistä ja toisintamista – matkimista ja muistamista. Luovuus on sitten soveltamista ja uuden luomista. Matkiminen ei välttämättä johda luovuuteen, mutta tarjoaa paljon työkaluja. Ja luovuutta voi olla ilman täydellistä matkimistakin. Mistä tässä nyt tulisi keskustella? Matkimisen ja uuden luomisen optimaalisesta suhteesta? Ja mikä on se mittari, joka määrittelee tuon suhteen oikeellisuuden? Toisintamisen nopeus, kaupallinen menestys vai muiden taiteilijoiden kunnioitus?

Meni vähän ohi aiheesta, mutta eipä sitä aihetta oikein ole määriteltykään. Mitä tarkoittaa kuvaajana kehittyminen? (Samaan syssyyn pitää varmaan määritellä se kuuluisa hyvä kuva -käsitekin, koska hyvä/kehittynyt kuvaaja ottaa hyviä kuvia – ainakin parempia kuin ennen kehittymistään.)
+1
matkiminen on yksi "varma" tie oppia valokuvaamisen tekniikkaa, enkä tarkoita oppia tuntemaan kameraa vaan oppia tuntemaan syy ja seuraussuhteet.
Nuo asiat kun on kunnossa, on selkeästi helpompaa alkaa toteuttamaan myös omia näkemyksiä.
Taiteellisuudelle ja luovuudelle on ehkä omat erilaiset perustat, mutta omalta kannalta olen kokenut luovuuden perustana olevan riittävät tiedot/kokemukset/erehdykset/onnistumiset jne jotka ovat siellä aivojen lokeroissa kuin tietokirjana tai peräti kirjastona, josta nuo uuteen ratkaisuun tarvittavat tiedot löytyvät ja jotka sinä itse osaat yhdistää oikealla tavalla luodessasi jotain uutta.
Olin kerran tilaisuudessa jossa luovuuskonsultti kertoi omat näkemyksensä luovuudesta.
Klassinen tuolin kääntäminen ylösalaisin jne, mutta yksi asia jäi elävästi mieleen. Kaveri kaatoi kaksi paperiliitin kasaa pöydälle, toisessa oli vain muutama liitin ja toisessa iso kasa.
Tuosta isosta kasasta sai tietysti selkeästi monipuolisemmin erilaisia satunnaisia liitinnippuja kun sieltä nosti yhdellä liittimellä ne mitä siihen olivat tarttuneet.
Samalla tavalla käy meidän aivoissa, jos ei ole riittävää määrää oikeita tietoja, niin uutta juuri oikeanlaista yhdistelmää ei voi syntyä.
Viimeksi muokannut markku55, 20.4.2013 klo 15.52. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Pyrin tekemään kaiken hyvin, mutta joskus vaan pakkaa tulemaan priimaa ;)))
 
Kasimir
Kuvat.fi VIP
Liittynyt: 10 years ago
Viestit: 8970

4 years ago

Apinoimalla opitaan tekniikka. Sen jälkeen voi opetella kuvaamista. Kotomaassakin. Pöllökuvia on turha edes yrittää saada samanlaiseksi. Ei ole siipien asento koskaan sama, kuten ei ole valo Intiassakaan.

kapa
 
Avatar
kebax
Paid subscriber
Liittynyt: 6 years ago
Viestit: 9841
Viesti:

4 years ago

Ei nyt sinänsä liity aiheeseen mutta valon samanlaisuudesta tuli mieleen että kun otin sellaset puolipäikkärit rapuloissani tuossa alkuiltapäivästä niin siinä seljälläni huomasin luonnonvalon häilyvyyden. Ei mennyt montaa minuuttia kun tuuletusikkunasta huoneeseen tihkuva valo muutti muotoaan aika dramaattisesti. Kattoon piirtyi aivan täysin eri kuvioita hyvin nopealla syklillä.
 
Avatar
markku55
Paid subscriber
Aiheen aloittaja
Liittynyt: 5 years ago
Viestit: 11559
Paikkakunta: Hanko

4 years ago

kebax kirjoitti:
Ei nyt sinänsä liity aiheeseen mutta valon samanlaisuudesta tuli mieleen että kun otin sellaset puolipäikkärit rapuloissani tuossa alkuiltapäivästä niin siinä seljälläni huomasin luonnonvalon häilyvyyden. Ei mennyt montaa minuuttia kun tuuletusikkunasta huoneeseen tihkuva valo muutti muotoaan aika dramaattisesti. Kattoon piirtyi aivan täysin eri kuvioita hyvin nopealla syklillä.
Olitko ihan oikeasti jo herännyt?
No, tosiaan, valo muuttuu koko ajan, ainoastaan täysin pilvetön taivas takaa edes jonkun hetken suht samanlaista valoa, ja suora auringon valo ei liene niitä kuvaamiseen parhaita.
Suo siellä, vetelä täällä, pitää olla tarkkana koko ajan;D
Pyrin tekemään kaiken hyvin, mutta joskus vaan pakkaa tulemaan priimaa ;)))
 
Avatar
kebax
Paid subscriber
Liittynyt: 6 years ago
Viestit: 9841
Viesti:

4 years ago

markku55 kirjoitti:
Olitko ihan oikeasti jo herännyt?
Joo. Heräsin just sopivasti päikkäreille.

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: mlphotic ja 2 vierailijaa
Vaihda väriteemaa Vaihda leveyttä