Avatar
RB
Kuvat.fi VIP
Aiheen aloittaja
Liittynyt: 12 years ago
Viestit: 6950
Viesti:

5 years ago

Joskus runsas 4 vuotta sitten hermostuin Canonin A-valotustila temppuilemiseen ulkona tapahtumakuvauksessa ja vaihdoin M-valotustilaan ajatuksena se että opettelen ruuvaamaan käsin valotuksen kohdilleen jotta voin syyttää itseäni enkä kameraa.

Kohtuullisen hyvin homma on mennytkin.

Kerran vaimo kuvas kirkossa 30D:llä kynttilöitä sytyttävää henkilöä automaattivalotuksella (tais olla P). Hommasta ei tahtonut tulla mitään: Kun kamera tarkensi kynttilään/sytyttäjään niin kynttilöiden valo alivalotti kuvan, kun tarkennus oli taustalla niin kuva valottui oikein mutta tarkennus pielessä. Valotuksen korjailulla tietysti onnistuu....mutta M-valotuksella paljon helpommin.

Tässä taas kerran 5D:llä kuvasin helpoissa olosuhteissa pilvisellä ilmalla hautajaissa arkun vienti hautausmaalle. Kokeilin pitkästä aikaa A-valotusta ja todeten että ei ole mun juttu. Valotus poukkoili laidasta laitaan riippuen mitä oli kuvassa, vaikka valo-olosuhteet olivat ihanteellisen tasaiset. Valotuksen korjailua piti ruuvata koko ajan.

Siispä siirryn takaisin M:ään.

Tahtoisin vain parempietsimellisen kameran, semmosen että tämmönen rillipää-papparainen sais numeroista selevää kirkkaassa auringonpaisteessakin.
Viimeksi muokannut RB, 3.11.2011 klo 18.50. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
 
J.W.The NowHere Man
Liittynyt: 8 years ago
Viestit: 11916

5 years ago

Mulla on (jo vanhahtava) Nikon D2Xs, etsimen näkee rilleillä loistavasti. Olen modifioinut AF lock napin siten että tulee hiukka enemmän ulos, helpompi painaa. Sitten kuvaan vain manual valotuksella. Otan lukeman kämmenestäni ja menen sillä. jos on vaalea aihe  kuvaan suunnilleen mittarin arvoilla mutta tummissa annan puoli tai yhden aukon lisää valoa. ei ole ollut valitamista ( muuta kuin AF toiminnassa tuosta eteen taakse sahauksesta. Käytän Sigma AF inssejä nikonissa)
JukkaWatanenPhotoblog...tekniikkajutut siellä...
 
Avatar
RB
Kuvat.fi VIP
Aiheen aloittaja
Liittynyt: 12 years ago
Viestit: 6950
Viesti:

5 years ago

Pentaxista karehrin sitä vihreää nappia, säästyis paljolta ruuvaamiselta kun sais aina suuren valoisuuden muutoksen jälkeen M-valotuksella nollata säädöt ja jatkaa sitten käsin eteenpäin.

Ei Penassa sitten muuta karehdittavaa olekkaan.

Etsimen ja tarkennuksen takia voisin vaihtaa Canonin 1-sarjalaiseen, mutkun se maksaa tarpeeseen nähden liikaa, enkä lisänopeudesta  oo valmis maksamaan senttiäkään.
 
olliR
Liittynyt: 11 years ago
Viestit: 365
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

5 years ago

RB kirjoitti:
vaihdoin M-valotustilaan ajatuksena se että opettelen ruuvaamaan käsin valotuksen kohdilleen jotta voin syyttää itseäni enkä kameraa.
Joo, näinhän se on. Automatiikka auttaa kun pysytään sen rajoissa, mutta manuaalilla saa itse tehtyä haluamansa. Onneksi digissä näkee lopputulosta (tai siis histogrammia) samantien, ettei tarvitse niin paljon mittailla.
Kerran vaimo kuvas kirkossa 30D:llä kynttilöitä sytyttävää henkilöä automaattivalotuksella.
Tässä taas kerran 5D:llä kuvasin helpoissa olosuhteissa pilvisellä ilmalla hautajaissa arkun vienti hautausmaalle.
No et sitten hankalampia keksinyt. Kynttilä pimeässä ei onnistu kyllä minkään kameran automaatilla. Kamera ei lue ajatuksia siitä, että mitä halutaan sinne kuvaan saada, kirkas valo vai ympäröivästä hämärästä yksityiskohtia.

Ja se pilvinen sää on hankala, vaikka näyttää tasaiselta. Taivaalta ei tule valoa, kun auringon edessä on pilviä, joten ne hautausmaan pystyssä olevat kivet, tumma puvut ja havupuut ovat mustia. Pilviä taas valaisee aurinko takaa, joten ne on huomattavan paljon kirkkaampia. Nyt kun kamera yrittää näitä saada samaan kuvaan, niin jota kuinkin kaikki valotusmoodit pomppii näiden kahden välillä.

Itse mittaan taivaasta huippuvalon ja sitten manuaalilla kolme aukkoa tuosta alas. Tumma voi edelleenkin jäädä tummaksi, mutta sitä sitten jälkikäsittelyssä auki.

Kiinnostaa kyllä, että mitä valotuksenmittausta aikoinaan käytit (piste, keskiarvo, matriisi), jos tilannekuvauksessa mittaus juoksi laidasta laitaan.


Etsimet on hankalia. Itselläkin alkaa selvästi näkö heiketä ja on pakko luottaa automaattitarkennukseen entistä enemmän. Koetapa muuten mielenkiinnosta katsoa uusimpien mikrojärkkäreiden sähköisiin etsimiin, tilanne on muuttunut aika lailla parin vuoden takaa.
 
Avatar
Juke.K
Liittynyt: 10 years ago
Viestit: 14397
Paikkakunta: Lapua
Viesti:

5 years ago

Olen AV asennossa laittanut valotuksen mittauksen keskustapainotteiseksi niin siten asian kanssa olen pärjännyt. Piste mittaus ottaa niin pienestä kohtaa sen valotuksen että minusta sen takia kuvat poukkoilee.

Kuvasin maanataina teatterikuvia ja tilanne oli todella pimeetä. Kamera temppuili ja sääteli ihan mitä sattuu varsinkin kun pidin ISO arvon automaatilla. Klikkasin ISO:n 2000 ja otin kuvia niin automatiikka pärjäsi paljon paremmin. Minusta tota raja-arvoa AV asennossa pitäisi saada muuttaa niin että kamera ei ota kuvaa jos aika menee alle 1/30 tai jotakin mille sen laittaa. Kyllä menee alle jos et ole tarkkana ja menetät tilanteen. TV asennolla sama tilanne kun valo loppuu. Se alkaa muuttamaan aikaa pidemmäksi ja silleen.

On nää automatiikat hyviä hyvässä valossa. Heikossa valossa pitää osata säätää kameraa. Mä teatteri kuvauksessa säädän kaiken aikaa eri asetuksia. Ne alkaa nyt jo pikkuhiljaa tulee selkärangasta. Melkein vuosi meni tuon kameran opetteluun.


Kuulemma onnistuin siinä teatteri kuvauksessa hyvin, näin kehuttiin. Näätte sitten taas ite lehdissä tai jossakin muualla, jos näätte.

Hyvä keskustelu säie, asiaa.
 
Avatar
RB
Kuvat.fi VIP
Aiheen aloittaja
Liittynyt: 12 years ago
Viestit: 6950
Viesti:

5 years ago

olliR kirjoitti:
RB kirjoitti:
vaihdoin M-valotustilaan ajatuksena se että opettelen ruuvaamaan käsin valotuksen kohdilleen jotta voin syyttää itseäni enkä kameraa.
Joo, näinhän se on. Automatiikka auttaa kun pysytään sen rajoissa, mutta manuaalilla saa itse tehtyä haluamansa. Onneksi digissä näkee lopputulosta (tai siis histogrammia) samantien, ettei tarvitse niin paljon mittailla.
Kerran vaimo kuvas kirkossa 30D:llä kynttilöitä sytyttävää henkilöä automaattivalotuksella.
Tässä taas kerran 5D:llä kuvasin helpoissa olosuhteissa pilvisellä ilmalla hautajaissa arkun vienti hautausmaalle.
No et sitten hankalampia keksinyt. Kynttilä pimeässä ei onnistu kyllä minkään kameran automaatilla. Kamera ei lue ajatuksia siitä, että mitä halutaan sinne kuvaan saada, kirkas valo vai ympäröivästä hämärästä yksityiskohtia.

Ja se pilvinen sää on hankala, vaikka näyttää tasaiselta. Taivaalta ei tule valoa, kun auringon edessä on pilviä, joten ne hautausmaan pystyssä olevat kivet, tumma puvut ja havupuut ovat mustia. Pilviä taas valaisee aurinko takaa, joten ne on huomattavan paljon kirkkaampia. Nyt kun kamera yrittää näitä saada samaan kuvaan, niin jota kuinkin kaikki valotusmoodit pomppii näiden kahden välillä.

Itse mittaan taivaasta huippuvalon ja sitten manuaalilla kolme aukkoa tuosta alas. Tumma voi edelleenkin jäädä tummaksi, mutta sitä sitten jälkikäsittelyssä auki.

Kiinnostaa kyllä, että mitä valotuksenmittausta aikoinaan käytit (piste, keskiarvo, matriisi), jos tilannekuvauksessa mittaus juoksi laidasta laitaan.


Etsimet on hankalia. Itselläkin alkaa selvästi näkö heiketä ja on pakko luottaa automaattitarkennukseen entistä enemmän. Koetapa muuten mielenkiinnosta katsoa uusimpien mikrojärkkäreiden sähköisiin etsimiin, tilanne on muuttunut aika lailla parin vuoden takaa.
Juu, ei ollut kovin hankala se kynttilä-kirkossa-kuvaus. Valoa oli riittävästi ISO 1600:lla kuvaamiseen, mutta mystisesti se mittasi valotuksen tarkennuskohdan mukaan. Ajattelisi että TTL-salamalla mittaillessa tarkennusetäisyydestä valotusmittauksessa on hyötyä, mutta vallitsevan valon mittauksessa ei niinkään.Ei ainakaan tässä tapauksessa.

Valotuksen mittaamiseen oon käyttänyt Canonin keskustapainotteista ja monilohkomittausta. Molemmat temppuilevat, mutta keskustapainotteinen jotenkin ymmärettävämmin. Siis käytän sitä, mutta sillä ei automaatilla valotuksen lukitus toimi niinkuin monilohkomittauksella toimii. Wanhassakin Nikonissa tämä oli paremmin.

En paljon ole käyttänyt pistemittausta, mutta luultavasti alkaan käyttämään sitä enemmän. Pistemittaus on hyvä työkalu osaavissa käsissä, osaamattomalle se on katastrofi. Sitä käyttäessä pitää vähän järkeillä mutta lopputulos saatta olla hyvä.

Tarkennuksessa oon kauan luottanut AF:ään. Kuvaustilanteessa on paljon muutakin tekemistä kuin käsintarkentaminen. Meitsin hämäränäkökyky ei oo kovin hyvä, joten sekin vaikeuttaa tarkennusta.
Viimeksi muokannut RB, 3.11.2011 klo 21.05. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
 
Avatar
Juke.K
Liittynyt: 10 years ago
Viestit: 14397
Paikkakunta: Lapua
Viesti:

5 years ago

Pistemittausta käytän teatteri kuvauksissa siten että kohdistan kasvoihin(koska kasvot on yleensä vaalein kohta ja se arin paikka ylivalotukseen) pisteen sitten lukitsen sen tähtä napilla ja rajaan ja painan tarkennus kohdan ja vasta sen jälkeen laakaasen. Monimutkaista mutta toimii.
 
Avatar
RB
Kuvat.fi VIP
Aiheen aloittaja
Liittynyt: 12 years ago
Viestit: 6950
Viesti:

5 years ago

Juke.K kirjoitti:
Pistemittausta käytän teatteri kuvauksissa siten että kohdistan kasvoihin(koska kasvot on yleensä vaalein kohta ja se arin paikka ylivalotukseen) pisteen sitten lukitsen sen tähtä napilla ja rajaan ja painan tarkennus kohdan ja vasta sen jälkeen laakaasen. Monimutkaista mutta toimii.
Näinhän se on. Usein se piste on vain liian suuri, joskus pistemittarin 1 astekkin on liikaa.
 
Avatar
Jukkis71
Liittynyt: 12 years ago
Viestit: 17515

5 years ago

Mä mittaan erillisellä valonmittarilla ennen tilaisuuden alkua.
Kuplalla vaan, arvot kameraan, esim. tanssisalissa iso 3200, 1/125 s ja aukko 3.5.
Yhdessä kohtaa pitää avata aukko 2.8:n
Kirkossa iso 3200, 1/125 aukko 2.8.
Menee aina kohdalleen, optiikkana yleensä 85/1.8.
Huomenna hautajaiskuvaus kappelissa, sama homma, muutamasta kohtaa kuplalla, pääarvo kameraan ja tarvittavat fiksaukset parissa kohtaa irroittamatta silmää kamerasta.
T Jukka
Real photographs are born wet
 
Quiquern
Liittynyt: 12 years ago
Viestit: 20655
Viesti:

5 years ago

RB kirjoitti:
Joskus runsas 4 vuotta sitten hermostuin Canonin A-valotustila temppuilemiseen ulkona tapahtumakuvauksessa ja vaihdoin M-valotustilaan ajatuksena se että opettelen ruuvaamaan käsin valotuksen kohdilleen jotta voin syyttää itseäni enkä kameraa.

Kohtuullisen hyvin homma on mennytkin.

Kerran vaimo kuvas kirkossa 30D:llä kynttilöitä sytyttävää henkilöä automaattivalotuksella (tais olla P). Hommasta ei tahtonut tulla mitään: Kun kamera tarkensi kynttilään/sytyttäjään niin kynttilöiden valo alivalotti kuvan, kun tarkennus oli taustalla niin kuva valottui oikein mutta tarkennus pielessä. Valotuksen korjailulla tietysti onnistuu....mutta M-valotuksella paljon helpommin.

Tässä taas kerran 5D:llä kuvasin helpoissa olosuhteissa pilvisellä ilmalla hautajaissa arkun vienti hautausmaalle. Kokeilin pitkästä aikaa A-valotusta ja todeten että ei ole mun juttu. Valotus poukkoili laidasta laitaan riippuen mitä oli kuvassa, vaikka valo-olosuhteet olivat ihanteellisen tasaiset. Valotuksen korjailua piti ruuvata koko ajan.

Siispä siirryn takaisin M:ään.

Tahtoisin vain parempietsimellisen kameran, semmosen että tämmönen rillipää-papparainen sais numeroista selevää kirkkaassa auringonpaisteessakin.
Se, mitä se kameran mittari tarjoaa oikaeksi valotukseksi, se on prikulleen ihan sama kaikissa: P, A ja S ja M -moodeissa.
Waldo's Peoplen Waldo:

"Itseensä pitää luottaa, eikö niin?"
 
Avatar
RB
Kuvat.fi VIP
Aiheen aloittaja
Liittynyt: 12 years ago
Viestit: 6950
Viesti:

5 years ago

Quiquern kirjoitti:


Se, mitä se kameran mittari tarjoaa oikaeksi valotukseksi, se on prikulleen ihan sama kaikissa: P, A ja S ja M -moodeissa.
Onhan se sama. Mutta silloin kun valon määrä pysyy vakiona (esim.pilvinen ilma ulkona) ja kameralla kuvaa niin että välillä on sysimustaa kuusiaitaa varjossa ja kun kameraa kääntää hieman niin tulee kirkas taivas pääosaan tahtoo automatiikka säädellä omiaan ja valotusta pitää korjailla joka käänteessä.
M-valotuksella mennään kertasäädöllä ilmat turhia säätelyjä kun valon määrä ei juurikaan muutu.

Ennemmin säädän valotuksen käsin kohdilleen, kuin taistelen tasaisessa valaistuksessa automatiikan tulkintoja vastaan. Ja tuntuu se käsinsäätely onnistuvan vaihtelevassa valaistuksessakin, vielä kun saisi parempietsimellisen kameran käyttöön.
Viimeksi muokannut RB, 3.11.2011 klo 22.43. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
 
Quiquern
Liittynyt: 12 years ago
Viestit: 20655
Viesti:

5 years ago

RB kirjoitti:
Quiquern kirjoitti:


Se, mitä se kameran mittari tarjoaa oikaeksi valotukseksi, se on prikulleen ihan sama kaikissa: P, A ja S ja M -moodeissa.
Onhan se sama. Mutta silloin kun valon määrä pysyy vakiona (esim.pilvinen ilma ulkona) ja kameralla kuvaa niin että välillä on sysimustaa kuusiaitaa varjossa ja kun kameraa kääntää hieman niin tulee kirkas taivas pääosaan tahtoo automatiikka säädellä omiaan ja valotusta pitää korjailla joka käänteessä.
M-valotuksella mennään kertasäädöllä ilmat turhia säätelyjä kun valon määrä ei juurikaan muutu.

Ennemmin säädän valotuksen käsin kohdilleen, kuin taistelen tasaisessa valaistuksessa automatiikan tulkintoja vastaan. Ja tuntuu se käsinsäätely onnistuvan vaihtelevassa valaistuksessakin, vielä kun saisi parempietsimellisen kameran käyttöön.
Minulla ei ole mitään käsinsäätelyä vastaan, hyvä käsisäätö on nopea ja opettaa ajattelemaan -ja lukitulle valotukselle on paikkansa, mutta olennaisempaa on olla kärryillä mitä kamera puuhaa -ja siinä on perinteisesti enemmän tullut sotkua matrisimittauksista ja muista mysterio-buffo mittausalueista, kuin automatiikasta.
Waldo's Peoplen Waldo:

"Itseensä pitää luottaa, eikö niin?"
 
Avatar
Jukkis71
Liittynyt: 12 years ago
Viestit: 17515

5 years ago

Quiquern kirjoitti:
RB kirjoitti:
Quiquern kirjoitti:


Se, mitä se kameran mittari tarjoaa oikaeksi valotukseksi, se on prikulleen ihan sama kaikissa: P, A ja S ja M -moodeissa.
Onhan se sama. Mutta silloin kun valon määrä pysyy vakiona (esim.pilvinen ilma ulkona) ja kameralla kuvaa niin että välillä on sysimustaa kuusiaitaa varjossa ja kun kameraa kääntää hieman niin tulee kirkas taivas pääosaan tahtoo automatiikka säädellä omiaan ja valotusta pitää korjailla joka käänteessä.
M-valotuksella mennään kertasäädöllä ilmat turhia säätelyjä kun valon määrä ei juurikaan muutu.

Ennemmin säädän valotuksen käsin kohdilleen, kuin taistelen tasaisessa valaistuksessa automatiikan tulkintoja vastaan. Ja tuntuu se käsinsäätely onnistuvan vaihtelevassa valaistuksessakin, vielä kun saisi parempietsimellisen kameran käyttöön.
Minulla ei ole mitään käsinsäätelyä vastaan, hyvä käsisäätö on nopea ja opettaa ajattelemaan -ja lukitulle valotukselle on paikkansa, mutta olennaisempaa on olla kärryillä mitä kamera puuhaa -ja siinä on perinteisesti enemmän tullut sotkua matrisimittauksista ja muista mysterio-buffo mittausalueista, kuin automatiikasta.
Nämä ovat totta. Siksipä käytetään erillistä valotusmittaria tai mitataan kämmensyrjästä kameran pistemittauksella, vieläkin.
T Jukka
Real photographs are born wet
 
nomad
Liittynyt: 10 years ago
Viestit: 9880

5 years ago

Ei tähän ole oikeita vastauksia. Suht kontrolloidussa tilanteessa ihmistä kuvatessa M on kyllä hyvä, kuten myös joissain hankalissa keinovalaistuissa iltatilanteissa, vaikka katua tai maisemaa kuvatessa. Ja tuolloin on tosiaankin tärkeää päättää oikein mistä se valo mitataan, muutenhan käsisäädöstä ei ole kuin haittaa. Erityisen syvältä on M ja matriisimittaus.

Auuten menen melkein aina aukon esivalinta-automaatilla A ja matriisimittauksella. Eihän ne aina oikeaa valotusta anna, mutta ei anna kiinteä käsisäätökään silloin kun pilvi menee auringon eteen. Oleellista on vain tuntea miten oma kamera käyttäytyy eri tilanteissa. Matriisimittauksessa on oikkunsa, mutta ei voi pahasti valittaa jos yleensä osutaan 1/3 aukon sisään lopullisesta.

RB:n aloitusviestissä kuvaama tlanne on sellainen, joka varmaan kannattaisi valottaa M-moodissa, mutta josta hyvä matriisimittauskin selviää tyydyttävästi. Keskustapainotteinen ja pistemittaus johtavat väistämättä noihin kuvattuihin ongelmiin.
 
Avatar
J.Vuokko
Liittynyt: 12 years ago
Viestit: 8350
Paikkakunta: Kaarina
Viesti:

5 years ago

Koko ongelma jota tässä kierretään kuin kissa kuumaa puuroa on tietysti se, ettei ole olemassa oikeaa valotusta.

Esimerkiksi tuo kämmenestä mittaaminen ei ole kovin oikea. Sopivissa olosuhteissa ehkä toimiva.
Sama tapahtuu harmaakortilla tai kohdistuvan valon mittarilla (kuplalla).

Harmaakortti ja kupla tietysti kertovat, että keskiharmaat valottuvat oikein, mutta sehän ei välttämättä ole se oikea valotus.

Esimerkkinä digien ETTR-menetelmän käyttö, jossa tarvitaan erilaiset mittausperusteet tai sitten mv-negakuvaajien suosima sopiva ylivalotus..

Kämmenselkä on aukon verran heijastavampi (yleensä) kuin harmaakortti, joten se voi toimia esim. digin kanssa sopivasti yläsävyjä suojaavana lähtökohtana.

RB:n lähestymistapa on toimiva. Samaan tietysti pääsee valotuksen lukituksella kun keksii hakea nopeasti sen lukituspaikan. Kamerasta riippuu kumpi tapa on nopeampi. Jos käsisäätöön ei ole kunnon hantaakeja niin valotuksen lukitus vetää voiton.

Jos kennon/filmin valotusvaran tuntee, niin silloin on helppo mitata kuviin potentiaalisesti tulevat ääripäät ja katsoa sellainen valotus, että ne mahtuvat aina sävyalalle. Sitten vain sillä vetelee.
Saman jutun voi tietysti tehdä kuplamittarillakin kun vähän funtsii kuplan toiminta-ideaa.
 
Avatar
Tapiola2006
Liittynyt: 11 years ago
Viestit: 9840

5 years ago

Annan ääneni valotuksen lukitukselle (edellyttäen, että tietää mistä mittaa). Nopeaa, luotettavaa ja helposti maksuttavissa.
 
Avatar
Mirrored
Kuvat.fi VIP
Liittynyt: 10 years ago
Viestit: 17893
Paikkakunta: Karjaa

5 years ago

Pieni havainto edellisistä kirjoituksista. Vaikkei ole oikeita vastauksia, niitä tulee.  Ei ole edes oikeaa valotusta, mutta niihin pyritään.  ;)  Hyvää  ajatustenvaihtoa toki.

Lukitseeko valotuksen vai valitseeko manuaaliasetukset jotka pysyvät, riippuu kamerastakin ja sen sujuvasta/totutusta käytöstä. 

Aivan samoin kuin valkobalanssin laittaa kiinteäksi, manuaaliasaetus aukossa ja ajassa tuottaa tietenkin "häiriintymätöntä"  valotusarjaa.  (Hiukan huonosti muotoiltu virke, mutta mennee ymmärryksen puolelle kaikille.)

Tästä toki sitten pääsee helposti kyseenalaistamaan mitä järkeä siinä on, kun nuo kaikki voisi olla hyväkin säätää erikseen jokaiseen kuvaan.  Ainakin toisinaan.  On kovin tilanteesta tai kuvaustapahtuman tyylistä riippuvaista.  Kävellään ja otetaan yksi kuva 100m välein voi olla ihan eri tarve kuin että kuvataan enemmän tai vähemmän samaa 10 versiota.
Viimeksi muokannut Mirrored, 4.11.2011 klo 11.01. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Myytävänä hajuttomat vaan ei mauttomat:
Tamron SP 150-600mm Nikoniin, lintutele takuulla.
Leica M - Sony E laatusovite, merkki Metabones, uusin malli.
Laajakulmat Nikoniin, kaikki samassa.
 
Avatar
RB
Kuvat.fi VIP
Aiheen aloittaja
Liittynyt: 12 years ago
Viestit: 6950
Viesti:

5 years ago

Tasaisessa valaistuksessa, jossa aiheen tummuus muuttuu mustasta valkoiseen aiheuttaa valotuksen muuttumista oli valotuksen mittautapa mikä tahansa.

Valotuksen korjailu on yks tapa, periaatteessa sommittelet kuvan ja arvioit näkemäsi perusteella korjaustarpeen sillä rajauksella. Toki valotuksen voi tässä tapauksessa lukita ja paukuttaa seuraavat kuvat samoilla säädöillä.

Valotuksen lukitus on toinen tapa. Josvaikka maisema on tumma ja taivas kirkas, niin käännät kameraa niin että sillä sommittelulla valotuksen lukitsemalla saat haluamasi lopputuloksen. Käyhän se niinkin.

Mun mielestä M-valotus on kuitenkin aika helppo. Ei tarvitse olla haitarinsoittaja ja painella kameraa vähän joka kulmalta että pääsee haluamaansa lopputulokseen.
 
nomad
Liittynyt: 10 years ago
Viestit: 9880

5 years ago

RB kirjoitti:
Valotuksen korjailu on yks tapa, periaatteessa sommittelet kuvan ja arvioit näkemäsi perusteella korjaustarpeen sillä rajauksella. Toki valotuksen voi tässä tapauksessa lukita ja paukuttaa seuraavat kuvat samoilla säädöillä.

Valotuksen lukitus on toinen tapa. Josvaikka maisema on tumma ja taivas kirkas, niin käännät kameraa niin että sillä sommittelulla valotuksen lukitsemalla saat haluamasi lopputuloksen. Käyhän se niinkin.

Mun mielestä M-valotus on kuitenkin aika helppo. Ei tarvitse olla haitarinsoittaja ja painella kameraa vähän joka kulmalta että pääsee haluamaansa lopputulokseen.
Mutta olipa kamera missä "moodissa" tahansa, pitää kumminkin ottaa kantaa siihen miten ja mistä kohdin kuvaa valotus mitataan. Näin jopa matriimittausta käytettäessä, sillä eihän matsiimittauskaan mikään oikea automaatti ole, vaan valokuvaajan työvälineen ominaisuus, jonka metkut pitää hallita.

Esimerkiksi se ylistetty M-moodi matriisimitauksen kanssa tarkoittaa kyllä aika raskasta luottamusta automatiikkaan. Oletetaan, että kamera osaa automaattisesti päätellä valotuksen koko kuva-alan informaatiosta. Tämäkö manuaalista?

Ja taitaapa tässä digikuvauksessa aika yleinen tyyli olla sekin, että luotetaan matriisiin ja tsekataan valotus jäkikäteen histogrammista. Ja jos näyttää pahalta, niin otetaan uusi kuva samasta kohden, mutta valotuksen korjailun kanssa. Mielestäni erittäin toimivaa vaikapa hidastempoisessa maisemakuvauksessa.

Mitä tässä yritän sanoa on, että hyvään lopputulokseen voi päästä monella tapaa, kunhan vain tietää mitä tekee. Itse luotan nopeassa kuvaamisessa aukkoautomatiikkaan ja matriisin aika pitkälle. Väitän myös, että tunnen kamerani matriisimittauksen sen verran hyvin, että osaan useimmissa tilanteissa laittaa aikalailla sopivan valotuksen korjauksen päälle jo etukäteen. Oleellistahan tuossa on se, että suojellaan histogrammin tummaa/kirkasta päätä, kumpi nyt missäkin tilanteessa enempi on vaarassa.
Viimeksi muokannut nomad, 5.11.2011 klo 12.38. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
 
mahonetti
Liittynyt: 8 years ago
Viestit: 256

5 years ago

Käytättekö enää valotusmittaria?  Itselläni on vieläkin Gossennin Microsix L -mittari (Ernst Leitzin suunnittelema laite ilmeisesti 60-luvulta). Mittari on hyvä, jos sitä viitsii käyttää, ja tulos on yleensä tarkempi kuin kamera-automatiikalla saatu. Entä käytättekö valotuksen haarukointia? Haarukointi on helppo tapa saada samasta kohteesta kolme eri valotusversiota esim.1/3-2/3 askelissa.

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa
Vaihda väriteemaa Vaihda leveyttä