Vaihdoin uuteen puhelimeen (Nokia G42). Sen takakannessa on kolme objektiivia, ja ajattelin, että kiva, nythän niistä voi valita mieleisen tilanteen mukaan. Mutta ei voi. Tähän mennessä olen saanut vain selville, että objektiiveilla on jotain tekemistä zoomauksen kanssa – joka taas toimii jotenkin "automaattisesti". Osaisiko joku selittää, mistä on kysymys? Tulee mieleen, että nykyään muissakin vähänkin uudemmissa kännyköissä näyttää olevan useita objektiiveja. Edellisessä kännykässäni oli vain yksi objektiivi, mutta se olikin 5 vuotta vanha.
^ Muistuupa mieleen, kun lapsuuteni aikaan isäni kuvaili Paillard Bolex -merkkisellä kaitafilmikameralla, jossa oli ”objektiivirevolveri”. Siis, kolme kiinteäpolttovälistä objektiivia, eli laajakulma-, normaali- ja teleobjektiivi. Tällöin sai kätevästi ”revolveria” kääntämällä nopeasti objektiivin vaihdettua. Tuo oli tärkeää aikana, jolloin zoom-objektiivit eivät vielä olleet niin yleisiä. Uudemmissa puhelimissa on yleensä useampia objektiiveja vaikka niissä zoom-toiminto onkin. Puhelin ottaa itse käyttöön aina sopivimman objektiivin riippuen siitä, minkälaista kuvakulmaa puhelimella kuvaava milloinkin haluaa käyttää.
Paitsi että tuossa -kuten niin monissa muissakin- se kolme opiskaa on huijaus. Yksi on joku syvyyskamera ja toinen makro. No, kyllä vähänkin paremmissa luureissa on aina ollut makro muutenkin, ja toi syvyys lienee se, jolla blurrataan taustaa... Ja kyllähän kolme opiskaa oli myös still-kuvaajan juttu ennen zoomeja. Oliko se sitten 28-50-135 vai 24-35-105 tms riippui tarpeesta.
Ipponissa 1 on laajakulmalle, 1 normaali kuvakulmalle, telepään kuvissa tuntuu toimivan 2 objektiivia yhdessä. Siis kyse 12 Pro mallista jossa on 3 objektiivia.
Paremmissa malleissa taitaa olla viisi kameraa. Niitten kuvat yhdistetään yhdeksi tiedostoksi, ja ainakin myyjien mukaan näin saadaan laatua parannettua.
Juuri näin. Yksi kuvaa mm. matalaresoluutioisia mustavalkokuvia, joita käytetään kontrastin säätelyyn...
Ai niin, pitäneekin puhua kameroista eikä vain objektiiveista. Minun puhelimessani on siis kolme kameraa, kullakin oma objektiivinsa (ja ilmeisesti oma kuvasensorinsa). Mutta eikö kolmen kuvan yhdistämistä vaikeuta (kovastikin) se, että objektiivit eivät ole päällekkäin, vaan yli sentin päässä toisistaan? Vai voisiko puhelimella ottaa tästä syystä myös jänniä stereokuvia? Toisaalta minusta olisi ihan kiva fiitsöri semmoinen, että halutessaan voi valita, mitä yhtä kameraa käyttää. Ei kai tuosta olisi edes mitään kummoisia lisäkustannuksia...
No ehkä vähän vaikeuttaa, mutta matematiikalla saa ihmeitä aikaan tässäkin. Siitä vaan ottamaan yhteyttä johonkin puhelinvalmistajaan, ehkäpä heillä on asiakkaille jonkinlainen ”toiveiden tynnyri”…
Ne lisukekamerat ovat tavallisesti aika pienillä kennoilla. Esim Samsungin lippulaivasta kerrotaan: "Rear camera: 200MP (wide) + 10MP (telephoto, 3x optical) + 10MP (telephoto, 10x optical) + 12MP (ultrawide, 120-degree) Front camera: 12MP" Lisukkeitten pikselimäärä on siis vain 5 % pääkameran määrästä.
Ultrawiden kuva-ala on kai suurempi kuin widen. Jos siis sitä käyttää, niin tuleeko kuvan reunoille 12MP-pikseleistä jonkinlainen kehys 200MP-pikseleiden ympärille?
Siis 200 Megapikseliä, oikeasti? Olen näemmä ihan pudonnut kelkasta. Pystyvätkö nykyiset pikkuobjektiivit todellakin piirtämään niin tarkasti, että tuollaisella resoluutiolla on merkitystä?? Elleivät pysty, on homma pitkälti muistitilan haaskausta. Kauko
Tarkoittaisiko tuo 200 MP kuitenkin sitä, että kamera ottaa 20 ruudun videoklipin (20 fps tms.) 10 MP:n kameralla?
Ei kai... Jos olen oikein ymmärtänyt nuo tekstit, niin kenno on tosiaan 200 MP, mutta sitä voidaan käyttää myös 4x4 pikselin ryhmissä esim. hämäräkuvauksessa. Silloinhan saadaan 12,5 MP kuvia. Lisäksi nuo 200 MP ovat käytössä vain laajakulmatoiminnossa, kameramoduli on semmoinen, että zoomaus on mahdollinen vain resoa pienentämällä. Kennot ovat kokoa 1/1.3 tuumaa (harvinaisen älytön tapa ilmoittaa kennojen kokoa), ja tavallisimmin sellaisissa on 108 MP. Samsung on onnistunut tuplaamaan sen pikselimäärän, mutta samalla kai valoherkkyys on heikentynyt niin paljon, että noita ryhmittelytemppuja tarvitaan hämärässä kuvaamiseen ja videoon.
Alkuperäiseen kysymykseen: Tuossa 200MP kennossa pikselin "särmä" on luokkaa 600nm, eli tällä resoluutiolla pitäisi objektiivin pystyä toimimaan. Ollaan kuitenkin valon aallonpituudella. Onko edes teoriassa mahdollista? Olisi mielenkiintoista nähdä tuolla otettu käsittelemätön raakakuva. Oletusarvo on pikselimössö. Vahva mielikuvani on, että valmistajat pelaavat härskisti "enemmän on parempi" -peliä kuluttajan kustannuksella. Suomeksi: kusettavat. Pikselimäärä ei vielä kerro kuvanlaadusta. Kauko
Siis värisuodinhan on aina laskennallinen ja väritulkinta syntyy useamman pikselin kautta interpoloidun tulkinnan mukaan ellei ole kyse Sigman Foveon Merrilistä, joka toimii periaatteellisesti, kuten filmi toimii. pikselien määrä on monesti eniten väärin ymmärretty markkinoinnillinen suure. Matalaresoluutioisesta kamerasta, jossa on hyvä objektiivi tulee helposti paremman näköistä kuvaa kuin korkearesoluutioisesta, jolle ei ole riittävän hyvää optiikkaa. Matalaresoluutioisempi kuva saattaa olla tapauksesta riippuen sekä terävyydeltään että kontrastiltaan paremman näköinen, koska suuremmat pikselit myös keräävät valoa paremmin ja kohisevat vähemmän.
KaukoAnteron tavoin hieman ihmettelen. Jos puhelimen kovin pieneen kennoon tungetaan pikseleitä 200 MP:n verran, eikö väistämättä saada aikaan aika hurjasti kohinaa (ellei valoa ole todella paljon). Sitten kun ohjelmallisesti poistetaan kohinaa, menetetään samalla detaljeja (ja kontrastiakin?) joita juuri on tavoiteltu tuolla huikealla pikselimäärällä? Toiseksi, miten pieniä nuo puhelinten objektiivit oikein ovat, miten niiden piirto voi riittää tuollaisiin pikselimääriin? Eikö kohta jo diffraktiokin ala vaikuttaa? Kuten tarkkaavainen lukija huomaa, digikuvauksen teoreettinen perusta ei itselläni ole vielä täysin hallussa
Puhelinten objektiivit joudutaaan laittamaan niin pieneen tilaan ja tekemään niin halvalla, että niissä on varmasti paljon puutteita. Tuskin linjojen suoruuteen tai kromaattiseen aberraatioon on paljon panostettu. Kun vaikkapa linjojen suoruutta korjataan ohjelmallisesti, niin joudutaan interpoloimaan pikselien välillä. Se vääjäämättä heikentää terävyyttä. Jos on pieni tiedosto, jossa kaikki tieto on hyödyksi lopullisessa kuvassa, ohjelmallinen korjaus heikentää lopputulosta. Iso tiedosto lienee hedelmällinen lähtökohta puhelimen prosessorin työstettäväksi.
^ Jos pikseleissä ei ole mitään informaatiota, ei kuvanlaatu parane, vaikka niitä olisi miten paljon. Eli tuskin auttaa laskennassa. Kauko
Juuri tämä on "huoleni" näiden suhteen. Jotta tuollainen resoluutio saataisiin käyttöö, edes teoriassa, objektiivin pitäisi olla satumaisen hyvä. Kauko
Nyt menee jo jänkkäämisen puolelle, lopetan tähän. Jos oikein ymmärrän vähäisen hiukkasfysiikkani (kai täällä on joku hiukkasfyysikko linjoilla?), kohina lisääntyy pikselin koon pienentyessä aina, valon määrästä riippumatta. Toki, jos valoa on niin paljon, että kaikki pikselit kyllästyvät, on kohina käytännössä nolla, mutta niin on kuvakin. Kauko