Moi, Jos E-6 väridian kehittäminen itse – ja onnistuminen – oli mullistava kokemus, vastaavan mustavalkoisen etsiminen on ollut hieman vaativampi projekti. Lyhyesti, ennen tätä viikkoa sattunutta. Taisi olla itsenäisyyspäivän aikoihin, kun päätin kokeilla, mistä filmistä olisi mustavalkoiseksi diaksi eli mukaan 6-7 kandidaattia. Ajatuksena, että kehitys Bellinin mv-kitillä. Aiemmin olin melko tyytyväinen Adoxin Scala 160een ja saman firman kehityskittiin, mutta a) tuo filmi lienee loppu b) Adox 50 ei mielestäni ollut ihan samalla tasolla c) tuota sai vain kinokoossa ja 6x6 olisi se haave. Belliniltä tuli setti ja hyvät ohjeet ja siis kokeilemaan eri filmejä. Mukaan pääsi ainakin Rollein Ortho 25, Rollei Superpan 200, Efke 100R, Ilford FP4, Ilford PanF, Rollei Retro 80R ja taisi olla joku muukin. Nimet meni ehkä vähän väärin. Osa kinoa (esim. 100R), mutta aiheena etsiminen 6x6 koko. Normaalissa tankissa, inversio täydellä purkilla, ohjeiden mukaan, 20 astetta. Lyhyesti, Rollein Retro 80 (EI40) oli lupaavin, osin jopa huikaiseva. Siitä siis projekti! Nyt sitten tälle vappuviikolle, mukana ”uusi” SWC ja yli 10 rullaa Retro 80stä – kinoa ja rullaa. Mukana myös Jobon CPE-2 prosessori. Ajattelin, että se voisi olla kiva E-6sen kanssa ja miksei myös Bellinin mv-kitillä. Ja sitten tuuria, taitoa ja ohjeita… Bellini on ohjeistanut vain 20 asteen manuaaliseen kehittämiseen, nyt piti keksiä jotain pyörivään rumpuun ja 24 asteeseen, johon olisi mukavampi vakioida, koska Jobo ei jäähdytä. Kesällä täällä Mikkelissä on joskus yli 20 astetta, kodinhoitohuoneessa aina, koska vaimo pitää lattialämmitystä täysillä. Kiitokset ”L and Scapen” vinkeille, kauhean pohdinnan jälkeen päädyin siihen, että 1. kehite on laimennettu 1:1, kertakäyttöinen, lämpötila 24 astetta ja pyörimään 11 minuutiksi. Vähän säätöä myös toiseen kehitykseen, muut kemiat samoilla arvoilla. Ja… ” lo and behold”, ekan kinofilmin testit olivat lähes täydelliset! Jos jotain säätöä olisi, voisin valottaa vaikka EI64 tai EI80 arvoilla. Siitä siis eka rulla Hasseliin – jumankeikka Hbladin kasetteja, kuka on keksinyt niihin valovuodot? Zenzalla… ei koskaan – EI 80 ja kehitykseen. Valotus voisi silti oikeampi EI40 arvolla, mutta muuten lupaavaa, jollei…. emulsio olisi alkanut irrota… Tarkemmin tutkittua, jo kinolla oli ”reikiä”, mutta vaan leaderissä ja paikassa, jossa saksin testirullan poikki. Luulin, että ne olivat mekaanisia ongelmia. 120-filmi kuitenkin osoitti ongelman laajuuden. Muutama reikä ihan kuva-alalla. Ei se välttämättä maailmaa kaada, onhan tehdyn näköistä, mutta olisihan se kiva löytää syy. Toistaiseksi on tehty seuraavaa. Esihuuhtelu tislatulla vedellä ja kiinnitteen aika 7 minuutista 3 minuuttiin. Mikkelin porakaivon vesi vähän arveluttaa, joten ehkä huuhtelutkin, joita on paljon, tislatulla vedellä. Mutta silloin tulee kalliiksi… Toinen filmi noilla säädöillä oli kyllä parempi ja pääosin irtoava gelatiini oli enää rullan reunoissa. Mistä tuli mieleen mahdolliset ongelmat Jobon 2500-sarjan spiraalin kanssa. Nopeus? Vanhan prosessorin säädöissä olisi tarjolla hitaampi nopeus, mutten enää viitsisi kokeilla. Mutta… mitäpä jos laittaisin filmin spiraaliin ”väärin päin” eli emulsio ulospäin? Ja tätä kokeillaan seuraavaksi! Luultavasti avaa jonkun toisen matopurkin, mutta kokeillaan! Jos tulee mieleen jotain tuosta emulsion irtoamisesta, laittakaa kommenttia!! Pitää vielä suodattaa kestokemiat (mm. bleach, clarifier, reverse yms.) ja katsoa, missä vaiheessa hiutaleita on ilmestynyt. Pikaiset tutkimiset kertoivat, että tapahtuu jo aika varhaisessa vaiheessa eli ongelma ei ole kiinnite, jonka syyllisyydestä jollain foorumilla oli vinkkejä. Vai oliko Scalan ohjeet. Anyway, toivotaan, että johtuu spiraalin ja emulsion kontaktista eli testataan ensiksi ”väärinpäin”, muuten samoilla arvoilla. Vai olisiko kysymys esihuuhtelusta… ? Sinänsä kuvanlaatu on mitä lupaavin eli kannattaa jatkaa pään lyömistä seinään ja oman varjon kuvaamista SWC:llä. Laitetaan mukaan kuva loisteputkivalopöydältä, pitäisi löytää pitkät ajat iPhonesta… Palataan asiaan. Terv. Kari
Jatketaan vielä itse tätä pohdintaan, ennenkuin menee filmi "väärinpäin" spiraaliin... Suodatettuna: - "bleach" on ok, ei hileitä - seuraava kemikaali eli "clarifier" on täynnä hilettä eli jossain vaiheessa tässä, emulsio kärsii Pian uusi kehitys. Pitää ottaa talteen huuhtelut "bleachin" jälkeen. Ehkä katsoa lämpötilat tositarkaan, ehkä huuhdella pidempään? Akkuvesi? Palataan.
Puhut hileistä, ovatko ne mahdollisesti kristallisoitumia? Tuntematta sen paremmin käyttämiäsi kemikaaleja ja filmejä, spekuloidaan vähän aiheella. Reikä emulsiossa voi olla symptomi useammastakin asiasta, mutta aloitetaan nyt vaikka väärästä valkaisuaineen pH:sta. Niin ikään osa mustavalkofilmeistä saattaa olla karkaisemattomia, jolloin ne eivät kestä välttämättä kovin lämpimiä kylpyjä tai liian happamia liuoksia, vaan liukenevat niihin. Jos kiinnitteessä on kristallisoitumista, niin yleisin syy lienee, että lämminkuljetusketju on katkennut jossain välissä ja kiinnitekonsentraatti on jäätynyt matkalla. Toki on muitakin mahdollisuuksia. Ota pieni annos kristallisoitunutta kiinnitettä, lämmitä se 60 asteeseen ja katso liukenevatko kristallit.
Olennaista kai on kirkas pohja, jos dioja on tarkoitus projisoida. Joskus aikoinaan niitä oli, mutta onko enää. Technical Pan oli paras diaksi käännettynä, Agfa Ortho aika hyvä myös. Polyesteripohja on kirkkain (Kodakin Estar aikoinaan), muut aika harmaita. Polyesteriä taisi olla yleisimmin elokuvafilmeissä. Nykyfilmit eivät ole tuttuja, mutta ainakin Rollein Ortho 25 lienee polyesteripohjalla.
Yksi vaihtoehto on ottaa yhteyttä suoraan Belliniin, niin saat tiedon suoraan valmistajalta eikä välikäsien kautta. Muutama kunnon kuva mukaan liitteeksi.
Peesaan Sakkea. Technical Pan on erinomainen, mutta hyvin kääntyivät TMax 100:t myös. käytettyjä herkkyyksiä en muista, kun on 35 vuotta aikaa.
Vähän lisää infoa, uusien kokeiluiden perusteella. Nuo irtoavat ”hileet” ovat taatusti emulsiota. Osa tosi pientä, menee kahvinsuodatinpaperin läpi. Ja siis ”clarifier” niistä kärsii. Ennen sitä ”bleach” ja se on puhdas, kuten myös sen jälkeinen huuhtelu. Pitää huomioida, etten käytä Bellinin kittiä ohjeiden mukaan, kaikkea muuta. Joten ihan omalla vastuulla mennään. Valitsin Retro 80 filmin, koska mun mielestä siinä oli eniten potentiaalia – Bellinin ohjeiden mukaan, käsin liikuteltuna. Ties mitä kamaa on, ehkä jotain ilmakuvausfilmiä, mutta pohja on kirkas. Eli ”ongelma” voi olla filmissäkin. On niitä muitakin kokeiltu, pitääkin kaivaa ekat testifilmit esiin ja mahdollisesti miettiä vaihtoehtoa. Mikään Ilford se ei ole, en ymmärrä, miksi niitä suositellaan, koska mielestäni millään niistä ei ole kirkasta pohjaa. Fomapan R100 olisi mielenkiintoinen, mutta sitä ei saa rullafilminä. Anyway… Kolmas testirulla meni Jobon 2500-sarjan spiraaliin emulsio ulospäin, koska ekat rullat oli selvästi kärsineen reunoilta eli spiraaliin lepäävään emulsioon. Ja jess.. nyt alkaa näyttää hyvältä! Jotain pientä irtoaa vieläkin, mutta yleensä mekaanisten vaurioiden takia filmin alusta tai lopusta. Ainoa isohko ongelma on, että filmin lataaminen ”väärin päin” spiraaliin on todella työlästä. Eka testi meni huolettomasti runtaten, mutta tämän päivän ihan kuvattu filmi tempoili varmaan vartin. En muutenkaan tykkää 2500-sarjan spiraaleista ja emulsio ulospäin on kuin kaivaisi verta nenästä. Mutta kai siihen oppii. Pitää vaan tosi rankasti taittaa filmin pää, joka sujahtaa ensiksi. Voi olla, että sitä elämän parasta kuvaa ei kandee ottaa viimeiseksi rullalle. Mistä tulee mieleen Hasselbladin kasetit… niiden kehittäjällä on pakko olla perheessä kamerahuolto! Sen verran vika-altista kamaa. Sain ruutujen välit kuntoon, kun en vääntänyt kampea niin rivakasti. Silti 4. rullalla on ihan oikea ”overlap”. Ja kasetti vuotaa, jesaria käytössä enemmänkin, ei tarvitse peltiä sovittaa. Ostopalstalla on ilmoitus!! Yleisesti alkaa homma olla ihan hyvällä mallilla. Ainoa epäilys on enää se, että kehitysten myötä kirkkaan filmipohjan väri alkaa kellastua – toonatut diat. Huomasin tämän jo ekan kitin kanssa. Se ei ole kauhean vakavaa, mutta olisihan mustavalkoinen kivempaa. Rotaatio ei taatusti helpota tilannetta, mutta onko ilmiölle jotain selitystä, sen saa Bellini kertoa. Sieltä muuten saattaa saada vastauksia ihan suomeksi, pr-hommia vetää Kristina Mäki. Muutenkin sieltä on saatu erittäin hyvää palautetta ja neuvoja, oli sitten E-6 tai tämä REVMB. Kyllä mä luulen, että lomakuvia kuvataan mustavalkoisen ja värillisenä diana. Projisointiin tietenkin eli elvytetään legendaariset ja perheen yhteen kokoavat diashowt. Näitä on vaan 500…. No, 6x6 koossa ehkä vähän vähemmän – vaikka 10 mv ja 10 E6-rullaa, sehän on vain 240 kuvaa! Palailen varmaan tähän, mutta vielä olisi liemiä 2-3 rullan kehittämiseen eli huomenna lomapäivän täyttää SWC:n avulla valottaminen! Terv. Kari PS. Mukaan muutama kuva vanhalla valopöydällä. Pitää siirtyä lediin Mikkelissäkin... Parista poistettu väri, mutta toi kellastuminen väreissä tietenkin.
Miten mahtaa muuten toimia Orwo UN54? Ainakin Mutascan elokuvakonepaja myy sitä bulkkirullina. Voisi kai kuvitella että on kirkkaalla pohjalla kun sopii elokuvafilmiksi?
Mun tavoitteena on etenkin löytää keskikoon - 6x6 - mv-dia. Jos haluaa saada kinosta kevyesti kohtuullista, niin Adoxin Scala50 ja Adoxin kehitekitti on ihan ok. En tiedä/muista, oliko Agfan Scala 200sta koskaa rullafilminä, jos oli, niin... good old days, joita en silloin tajunnut. Mutta noin muuten, pitää etsiä omat suosikit. Sain Belliniltä vähän vinkkejä kellastumiseen ja mielessä on pari muutakin kikkaa eli pitää jatkaa testailuja vielä seuraavan kymmenen rulla kanssa. Toivottavasti ei tarvita ihan niin montaa. Joka tapauksessa, nyt SWC valottaa ihan haluttuja rullia, jotka kehitetään sitten, kun prosessi on kunnossa. TBC...